Uskallanko tulla nähdyksi tällaisena kuin olen?

hopeToivon kipinä heräilee taas tämän äärimmäisen pahan olon alta. Ehkä minussa on jotain hyvääkin. Ehkä minut voi hyväksyä vaikka välillä kiukuttelen ja äksyilen. Vaikka haistatan paskat ja haluan tuhota itseni. Ehkä tasainen järkevä hyväksyvä ihminen, olkoonkin sitten niin säälittävää, että sen täytyy olla maksettu terapeutti, voikin auttaa minua hyväksymään itseni juuri tällaisenä. Rikkinäisenä sekametelisoppana, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Tein kuvakollaasin itsestäni. Tuli 23 A4:sta enkä vieläkään ole tyytyväinen. Se on edelleen keskeneräinen. Siitä puuttuu vaikka mitä. Puuttuu selkeä järkevä osa, puuttuu selviytynyt kiltti koululainen ja voikkatyttö ainakin. Mutta en jaksanut tehdä enempää. Annoin senkin terapeutilleni. Näkee pahuuden minussa, ei tarvitse leikkiä että olisinnvain kiltti hyvä tyttö. Siellä on esillä teinipuoleni, jonka keinoja selvitä oli vallan otto itselleen. Yök. Kuvottava minä. Silti olen tullut hyväksytyksi. Minua ei tuomita, vaikka itse tuomitsen itseni syylliseksi, osallisuudesta pahaan. Joku minussa ei millään ymmärrä mitä tarkoittaa se, että olen uhri. Minä kasvoin osana sitä kaikkea. Minulle se oli arkea. Järjentasolla ymmärrän, sen olleen väärin. Tunnetasolla tunnen sen rikkoneen minut pieniksi irrallisiksi paloiksi, jotka eivät tule toimeen keskenään. On alistunut, hiljainen osa, joka pelkää ja häpeää. On vastustava, vihainen vallan haltuun ottanut huorapuoli, joka kokee syyllisyyttä osallisuudestaan. On kuollut herkkä puoli, joka ei tunne mitään. Se ei kykene käsittämään tästä mitään. On selviytynyt iloinen irrallinen puoli, joka ei ole ollut läsnä. Se on suojattu ja siksi onnellinen.

Joo näin sekaisin minä olen. Ja silti tunnen jotain kummaa ylpeyttäkin itsestäni. Luovan mieleni ansiosta, olen selviytynyt elämäni helvetillisistä vuosista kuitenkin työssäkäyväksi perheen äidiksi, joka yrittää katkaista omalta osaltaan pahan kierrettä ja keskittyä muiden hyvinvoinnin tukemiseen. Yritän oppia tuntemaan hyväksyntää itseäni kohtaan. Yritän hoivata ja huolehtia omista tarpeistani. Tunnistamaan niitä ja kunnioittamaan niitä. Kunnioittamaan itseäni.

Avainsanat: ,

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi