Minne menisin?

Monelta osin olen elämässäni mennyt eteenpäin ja saavuttanut tavoitteitani. Nyt olen hieman tuuliajolla. En tiedä, mihin suuntaisin katseeni ja kiinnostukseni seuraavaksi. Tiedän, että minun pitäisi vain keskittyä nykyhetkiin ja nauttia niistä, mutta minun levottomalle luonteelleni paikoilleen pysähtyminen ilman suunnitelmia, haaveita ja tavoitteita on lähes mahdotonta.

Parisuhteelta tiedän, mitä tahdon, mutta siihen miten nuo haaveet toteutuu, en voi enkä halua itse vaikuttaa. Aloitteiden täytyy tulla toisen puolelta ilman painostusta ja jos hän ei sitä ajoissa tajua, on se voi voi ja katse eteenpäin. Tiedän, että järkevä aikuinen keskustelee toiveistaan ja itselleen tärkeistä asioista kumppaninsa kanssa, mutta näissä asioissa se on haastavaa. No vielä ei ole kiire, nyt ei sitä tarvitse miettiä. Tämä saa nyt kypsyä rauhassa.

Muun elämän suhteen kamppailen tyytyväisyyden ja turhautuneisuuden välillä. Olen ammatissani siellä mihin pyrin, mutta mitä nyt? Tahdon lisää, enemmän. Haluan oppia lisää. Kouluttaa muita. Silti haluan tehdä nykyistä työtäni, mistä nautin ja missä koen olevani hyvä. Mutta haluan kehittyä ja kehittää jatkuvasti uutta, jotain mitä ei ole ajateltu. Mielessäni kaikki palaset menneisyydestäni, koulutuksistani ja työstäni yhdistäytyvät ja jotenkin näen kokonaisuutta varhaisen vuorovaikutuksen ja traumahoitojen välillä, mutta en saa vielä kiinni omasta roolistani, paikasta kaiken keskellä. En tiedä mihin kiinnittäisin mielenkiintoni seuraavaksi. En tiedä, mikä palanen puuttuu.

Minun pitäisi ottaa etäisyyttä, aikalisä. Katsoa mihin kaikki minua vie. Kulkea hetki virran mukana, kunnes taas hahmotan edessäni määränpään, jota kohti suuntaan kulkuani. Mutta levottomuus sisälläni on vahvaa. Miksi? Mikä minua ahdistaa? Onko tämä polku taas askel kohti kuilua menneisyydessäni? Tiedän, että äitisuhteeni haasteet ovat kaikki vielä käsittelemättä ja nykyiset kiinnostuksen kohteeni toimivat alitajuisina triggereinä jollekin välinpitämättömyyden ja kykenemättömyyden olla läsnä aiheuttamalle surulle, jota olen väistellyt taidokkaasti. Onko sen aika nyt tulla pintaan?

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi