Time for me/us
Tarve rauhoittua. Levätä hetki. Antaa olla. Olen tehnyt minä / me karttaa. Terapian kotiläksy. Se oli kivaa, innostavaa, mutta mitä sitten. Se leviää. Laajenee. Enkä tiedä mitä sitten. Toinen tehtävä oli miettiä minua tulevaisuudessa. Minä nyt on noin 70 osainen palapeli. Minä tulevaisuudessa on nuo kaikki palaset kirjekuoressa, ei mulla ole hajuakaan siitä mitä tästä tulee. Miten nuo liitetään yhteen? Miten noista tulee jotakin minua? Voiko ne vaan heittää roskiin ja leikkiä ettei niitä ole ikinä ollutkaan? Pitääkö ne jotenkin ryhmitellä? Saan niistä vaikka kuinka monta erilaista ryhmitystäkin. Iän mukaan, tehtävän mukaan, luonteenpiirteiden mukaan, vahvuuden mukaan, jne.
Jotenkin kaipaan nyt pakoa itsestäni. Unohdusta. Miten laitan kaiken mikä on minua, hollille? Jonnekin sivuun odottamaan vuoroaan. En jaksa olla koko ajan läsnä jollekin itsessäni. Kaipaan oloa, olla vapaa kaikesta tästä ristiriitaisuudesta. Kaikesta tästä sisäisestä tappelusta. Ennen osasin lepuuttaa itseäni mm. Jooga moodissa. Nyt en enää pysty täysin irtoamaan muista. En saa itseäni täysin omm tilaan. Tämä lisätietoisuus on ihan perseestä. Kuka haluaa oikeasti olla tietoinen itsestään, tunnistaa ajatuksiaan ja tunteitaan? Mitä tämä minua hyödyttää? Miten tämä muka on terveempää, kuin pomppiminen tilasta toiseen ilman tietoisuutta? Punainen lanka minussa edelleen on kateissa, tuntuu, ettei sellaista ole koskaan ollut. En ole koskaan ollut yksi ehyt persoona, miten siis sellaiseksi nyt voin tulla? En ymmärrä! En jaksa pohtia ja silti joku minussa pähkii.
