Rauhallinen hetki
Näitäkin mahtuu elämään – rauhallisia, tasaisia hetkiä. Koira nukkuu pienenä keränä matolla ulko-oven edessä. Telkkarista kuuluu pompokon laulut ja lapsoset tuijottavat rauhassa ohjelmaa. Toinen tosin piirustelee samalla ja kynän tasainen ääni paperia vasten tuntuu rauhoittavalta sekin. Astianpesukone hurisee ja olotilani on levollinen. Tästä hetkestä pitää nauttia. Tähän haluan pysähtyä ja sen itselleni ikuistaa. Haluan, että pieni hyvä arjen olotila säilöytyy tänne ahdistavien muistojeni joukkoon. Se toimii minulla muistutuksena siitä, mitä minulla nyt on. Minulla on hyvä arki elämä, jonka taustalla vain vaikuttavat vanhat haavat. Haavat eivät kuitenkaan koko ajan hallitse elämääni. Ne ovat ajoittain piilossa – antaen minulle rauhan ja mahdollisuuden kerätä korjaavia hyviä kokemuksia.
Minulla on turvallinen olo. Istun sohvan nurkassa ja naputan. Pehmeät tyynyt selkäni takana ja lämmin viltti ylläni. Tämä on turva pesäni! Kotonamme tuoksuu vielä äsken valmistuneen ruoan tuoksu. Masuni on täynnä, mutta kahvihammasta hitusen kolottaa. Pullaa on kaapissa ja kaipaan jo herkkuja kunnon ruoan päälle. Ansaitsen itselleni hemmottelua. Juuri nyt koen itsenikin arvokkaaksi tällaisena kuin olen. Minussakin on oltava jotain hyvää, koska olen saanut elämääni myös hyviä ja kauniita asioita. Mikään ei ole niin yksioikoista, kenenkään elämässä ei ole ainoastaan ilon ja onnen hetkiä, vaan meillä kaikilla on omat synkät surumme ja niiden vastapainona löytyy onnen hetkiä. Joskus pahimpina hetkinä tuo kaunis puoli meinaa unohtua.
