Nautiskelua
Takaisin kiinni hetkiin. Nauttimista ja pikkuasioista ilon etsimistä. Kaikki puoleni pyrin huomioimaan mahdollisimman tasapuolisesti. Ja nyt tuntuu, että onnistunkin. Olen rentoutunut, kuunnellut musiikkia ja syönyt hyvin. Olen antanut itselleni luvan sivistyneesti herkutella juustoilla ja viinillä. Olen sosiaalisena seurustellut naapureidemme kanssa ja hörppinyt siideriä. Olen syönyt kakkuja kahvin kera. Olemme käyneet koko perhe parkouraamassa ja olen ylittänyt itseni monissa hypyissä. Olen tsempannut itseni yrittämään ja ylittämään pelkojani. Minulle tarve kehoni hallintaan on aina ollut kova ja nyt taas pitkän laiskotus kauden jälkeen on ihana haastaa itseäni. Huomata miten kehityn ja saan takaisin uskoa itseeni.
Minulla on vähän ikävä jo nyt terapeuttiani ja sekin on hyvä. Minä olen kiintynyt. Uskaltanut luottaa ja antaa hallinnan jollekin toiselle. Olen saanut olla pieni ja tarvitseva. Enkä halua nyt antaa itseni sabotoida tätä vetämällä takaisin jonkun näennäisesti vahvan selviän yksin kuoreni. En halua enää selvitä yksin. Minä saan tukeutua ja saan nauttia myös siitä tunteesta, etten ole enää yksin. Minäkin saan jakaa tunteitani. Minulla saa myös olla paha olla ja se saa näkyä. Minä saan iloita ja nauttia hetkistä milloin milläkin tasolla ja sekin on ok. Minun ei aina tarvitse olla se järkevä aikuinen. Saan myös olla pikkuinen. Saan tukeutua nallukkaani saan innostua leikkimään, eikä se ole pahaa tai väärää. Saan olla monikko. Minun ei tarvitse yrittää saada itseäni mahtumaan yhteen muottiin ja silti minussa voi nähdä joku hyvääkin. Olen kaikkea ja en mitään ja niin saa olla.
Tällaistäkö on hyväksyä itsensä? Tältäkö tuntuu, kun saa olla sellainen kuin on? Tuntuu vapaalta. Tuntuu helpolta. Tuntuu rauhalliselta. Tuntuu hyvältä. Pelottavalta. Voiko tämä kestää? Mitä tästä seuraa? Hyvää seuraa yleensä paha, niin olen oppinut ja tottunut. Uskallanko nauttia? Antaa itseni todella pysähtyä tähän. Imeä tätä hyvää oloa.
Oon iloinen puolestasi <3 ! voi kun itsellekin koittaisi tuollainen päivä 🙂
Kiitos! Kyllä varmasti sinäkin löydät vielä kyvyn saada kiinni hetkistä. Minäkin tässä koko ajan opettelen antamaan itselleni lupaa myös kokea hyvää ilman jatkuvaa pelkoa siitä, mikä tämän hinta on.