mustasukkaisuutta
Joku mussa on tosi pettynyt ja vihainen. Haluun lopettaa koko terapian. En tartte sitä vittu hoitakoot vaan muita. Ne tarttee sitä enemmän. Mä en tarvi ketään. Mä en enää ikinä puhu sille mitään mistään. Mun paskat ei kuulu kellekään. Vittu mä selviin yksin. Oon aina selvinny selviin nytkin. Mua pelottaa Saanko tän sabotoijan kuriin. Pois. Piiloon. Vai estääkö se mun terapian etenemisen nyt kokonaan. Joo järkitaso tietää, ettei terapeutti tehnyt mitään väärää. Tottakai sillä on muitakin sekopäitä hoidossa. Ei se ole yksin mun. Vitun paska tekee vaan työtään. Vittu sitä mun asiat kiinnosta paskan vertaa. Vittu muut saa tarvita sitä ihan rauhassa. Mä en. Mä en tarvi mitään mun aiksa. Vittu mulla ole mitään väliä. Vitut mä tarvin mitään omaa aikaa kenenkään kanssa. Mitä vittua toi vanha pieru mua muka osaa auttaa. Ei mitään. Mä vihaan sitä.
Joo tämmöset tunnelmat siis terapian jälkeen. Joo joku toinen potilas oli sekottanut ajan ja kolkutteli ovella kesken terapiani ja se sai mussa tän sekamelskan aikaiseksi. Joku oli surullinen joku pieni mussa. Se suri jo menettämäänsä terapiaa, koska tuo vihainen mussa oli tosi voimakas. Tuijotteli hiljaa terapeuttia vittuili ja välillä tuli pintaan ei tunnu misdään hymyilevä puoli, joka leikki taas normaalia. Mun pienillä nyt iso hätä. Ne luulee että mun vittuilija ei pääse yli tästä ja terapia ei enää onnistu. Että mä alan taas välttelemään tai pomppimaan olosta toiseen eikä saadakaan tuntea siellä enää. Joku mussa on vakaasti päättänyt, etten saa enää luottaa. En tukeutua. Toikin on vaan täys paska, jolle mä olen vaan yksi muiden joukossa. En samalla lailla kuin muille paskoille, mutta kuitenkin. Ei se ole mulle mitään. En mä ole mitään. Mun tunteilla ei ole väliä. Mun elämällä ei ole väliä. En mä tarvi terapeutilta mitään. Se on vaan ammattihyypiö mä vihaan sitä. Mä en mene sinne enää ikinä.
Joo aikuinen aika hukassa. En oikeinnsaa itseäni tämän olon ohi. Onneksi mun sekopäinen pää luultavimmin unohtaa tämän tässä liki viikossa mikä sekin ihan tyhmää. Vittu musta riippuvista syistä ensi viikollakin terapia peräkkäisinä päivinä. Iham tyhmää. Vittu. En tarvi sellasta. Vitun vitun vittu. Ahdistaa ihan sairaasti. Miksi mun pitää olla näin saatanan sekaisin ja silti muka toimintakykyinen. Joo ja olenkin. Tiedän kyllä pärjääväni huomenna töissä taas loistavasti. Mutta mua väsyttää. Mua suututtaa. Mua turhauttaa. Miksi tämä on näin saatansn vaikeeta? Mä oon niin vitun rikki. Mun koko helvetin lapsuus on pelkkää vitun traumaa toisensa jälkeen. Miten vitussa tästä kuntoudutaan eheäksi tai edes jotenkin yhtenäisemmäksi persoonaksi? Pienetkin vastoinkäymiset saa mut ihan kierroksille ja pois tolaltani. Vittu mä vihaan itteeni. Ja joku mussa nytkin rauhottelee, että ei se nyt ihan noin ole. Plää vihaan tätä monipuolisuutta kun en voi edes vihata itseäni ilman toista mielipidettä. Grr. Enkä mä ole yhtään mustis. Mua ei vois vähempää kiinnostaa ton muut asiakkaat. Vittu.
