Luulen, että olen hyvällä tiellä
Tuntuu. Tuntuu taas paljon kaikkea sitä, minkä olen syvälle sisälleni haudannut. Tämä ei ole kivaa eikä helppoa, mutta silti tämä on parempi kuin irtonainen tunteettomuus ja välttely. Kiertely ja kaartelu. Tiputusta aina jotenkin etsii ja hakee ja muka tarvitseekin, mutta sitten kun vihdoin tuntee haluaa vaan kuolla. Haluaa, että se loppuu. Haluaa takaisin irti itsestään. Miten normaali ihmiset sietävät tunteitaan ja tuntemista?
Olin tänään toisessa terapiassani, jossa hassua ja tärkeääkin oli ensin hetkellisesti olla itse terapeutin roolissa, toki siihen olisin helposti voinut sulahtaa ja jäädä pidemmäksi aikaa välttelemään itseäni ja tunteitani, mutta sain tuon vältettyä. Oli siis tärkeää siitä humpsahtaa sitten taas pieneksi. Pienille minussa tuo oli kuitenkin tärkeän avaava juttu. Ne saivat nähdä miten aikuinen minussa ”hoivasi” turvallisesti tuota pienten luottohahmoa terapeuttia. Ne näkivät, miten terapeutissakin oli pieni. Ne saivat huomata, miten se luotti aikuiseen minussa. Tämä sai pienet minussa pohtimaan, että ehkä tuo aikuinen minussa on turvallinen, ehkä siihenkin voisi enemmänkin tukeutua. Ne saivat havaita, että terapeutin pieni ei pelännyt vituilijoita minussa vaan uskalsi luottaa aikuiseen. Hassuja tuntemuksia. Voiko minussa aikuinen olla pienille enemmän turvana? Miten se onnistuisi?
Vahva tippuminen sitten hyväksikäyttötakaumaan kyllä palautti takaisin tietoisuuden, että noissa tilanteissa en todellakaan kykene olemaan itse itselleni riittävä turva vaan tarvitsen vielä ulkopuolista mallia ja turvaa. Pelkoonkin sain nyt yhteyden. Tunteeseen, jota en yleensä tunnista ja itsessäni huomaa. Sen kanssa tarvitsin ulkopuolista sanoitusta, että olen turvassa eikä ole hätää. Pelko toisen muuttumisesta pahaksi hyvin vahvan, siihen tarvitsin paljon sanotuista ja toistoa, enkä vieläkään ymmärrä, miksi tuo ei satuttanut minua. Miksi tuo ei muuttunut pahaksi. En vaan käsitä. Mieleni ei pysty tajuamaan tuollaista. Se on liian kummallista, outoa. En ole tottunut tuommoiseen ja siksi se pelottaa ja ahdistaakin.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin taas jäsentynermpi olo, vaikka pompin olotilasta toiseen ja olen aivan puhki tuon tunnemyräkän jäljiltä. Jotain minussa kuitenkin pääsi ulos. Pois mädännyttämästä minua sisältä käsin.
