Lopun alkua

viha11

Tunteiden sekamelska valtava. Joku minussa suree hylkäämistä, joku peittää sitä vihalla ja välinpitämättömyydellä. Aikuisena ymmärrän ja yritän olla noiden tukena. Se on vain vaikeaa, kun en pysy läsnä tällä tasolla kun nuo tunnetasot saa vallan. Terapian päättyminen on jollekin minussa hyvä asia. Tuo turvaa, mutta pienille kiintyneille riippuvaisille osille minua se on pelottavaa ja vaikeaa ymmärtää ja kestää. Aikuisena osaan olla rauhassa. Osaan lohdutella ja tuoda turvaa itselleni. Terapeutti lupasi, että voidaan sovitusti jatkaa harvennellenkin kun kelan tuki päättyy ja joku mussa heti mäkättää vastaan että vittu mä mitään armopaloja kaipaan. Saa loppua samantien. Tämä osa minua kipuilee kovasti ja sen kanssa yritän pysyä rauhassa. Tiedän että osaan kyllä tunnustella sitten itseäni ja voin jollain tasolla miettiä rauhassa miltä tuntuu. Jotenkin luulen, että olisi ehkä parempi hieman saattaen lopetella sillä pelkään vetytyväni muutoin taas liikaa vahvaan selviytyjään ja suorittajaan jolloin tämäkin 3 vuotta jää irralliseksi kokemukseksi mielessäni. Tästäkin tulee vain yksi erotettu jakso. Pala elämää eikä osa jatkumoa. Olen yhtenäisempi kuin aloittaessani, mutten lähimainkaan kokonaine. Tosin en tiedä ja usko voiko minusta sellaista koskaan tulla. Saati onko se edes tarpeen? Kenties riittää, että jollain lailla ymmärrän hyväksyn ja osaan toimia tämän monipuolisen kokonaisuuteni kanssa suht adekvaatisti. No se ei kyllä koskaan ole ollut minulle ongelma. Ongelmat on enemmän tunnetasojen välillä ja oman arvontunteessani ja


epäluottamuksessani muihin ihmisiin. En oikeasti turvaudu ja tukeudu. En luota muiden apuun. Itseriittoinen suorittaja selviytyjä minussa eristää minua tunnetasolla muista. Tuo on jonkun verran helpottanut. En enää niin vahvasti eristä tunteitani nyt toisistaan. Pystyn sietämään takaumienkin tunteita jollain tasolla rauhassa. En tiedä mitä on olla valmis. Mitä on olla kokonainen. Minukta puuttuu niin paljon, etten usko tuon vajeen koskaan täysin korjaantuvan. Minun on vain elettävä sen kanssa.

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi