Kuinka häpeä karkoitetaan?
En ole enää täysin häpeäni vallassa. Olen tehnyt valtavasti töitä sen karistamiseksi harteiltani. Olen antanut sille muodon ja kohdannut sen. Olen kuvainnollisesti jättänyt sen muiden hoiviin. Olen pikkuhiljaa tajunnut, ettei se kuulukaan minulle! Ymmärrys on kasvanut hitaasti puhumisen ja tuon ahdistavan tunteen kohtaamisen kautta.
Edelleen jokainen kerta, kun avaudun lapsuuden kokemuksistani, tuo häpeän harmaa viitta yrittää kietoutua ympärilleni estämään minua puhumasta, mutta minä taistelen sitä vastaan. Avaamalla suuni ja jakamalla salaisuuteni heikennän häpeäni voimaa. Tekemällä sen näkyväksi, toivon valon pikkuhiljaa pienentävän sen ja häivyttävän sen näkymättömiin.
Haluaisin lahjoittaa sen pahantekijäni harteille. Hänen sitä kuuluisi kantaa, ei minun! Mutta nyt minulle riittää, että saan itseni vapaaksi sen vaikutuksilta. Häpeäni ei saa enää painaa minua piiloon. Minullakin on oikeus tulla näkyväksi.
Varjojeni keskeltä kuiskaan,
valoon hiljaa toiveen.
Anna minun tulla esiin,
Auta minut ehjäksi.
Päästä minut vapaaksi,
peloistani pelasta.
Häpeäni häivytä,
jotta voin jälleen hymyillä!
