Korostunutta irrallisuutta

Changing my faces again.

Lost in the game of avoiding my emotions.

There is no place for my feelings.

No one can see me.

I am loosing the grip on myself.

Who is me?

I can’t feel myself.

I am drifting away from everyone.

 

Irrallisuus vahvana. Terapia ei toimi. Välttely päällä. En anna itseni enää olla minä. Vedän itseäni oloihin, joista en tunnista itseäni. En koe tunteitani. Ne kasaantuvat. Ahdistus eskaloituu. Tunnereaktioit voimistuvat uudestaan. Autossa valtava paleli tärinä, Enkä saanut yhtään kiinni taustasta. Minun järkipuoleni ei ollut lainkaan läsnä. Ei tietoinen mitä tunnen ja miksi. Minulle tämä on takapakkia. Harvinaista nykyään. Edellisen terapiakerran varjo ei hellittänyt. Enkä saa itseäni tämän luomani muurin läpi. Enkä usko tuolla olevan keinoja tämän läpäisemiseen. Luottamus on valunut likakaivoon. En ole vihainen. Olen surullinen. Tietoisuudesta, ettei hän ymmärrä lainkaan minua. Ei olla edes samalla sivulla. Hänessä on ollut paljon hyvää. Hän on auttanut minua valtavasti, mutta nyt olen tullut tämän tien päähän. Ei hänellä ole minulle enää annettavaa. En saa hänestä turvaa. En koe, tämän auttavan minun yhtenäisyyteni kehitystä. Nyt on tärkeää tehdä lopetus prosessi rauhassa. Eikä se haittaa. Tämä on tärkeää.

Terapeutti kysyi viimeksi haluanko olla kuin hän. Anteeksi mitä? En todellakaan. Minä haluan olla minä. Mikä ikinä se sitten onkaan. En minä koe olevani yhtä hänen kanssaan. Tiedostan varsin selkeästi erillisyyteni. Tajuan miten, erilailla koen läheisyyden. Miten oikeasti enemmän minä ymmärrän ja olen sinut turvallisen läheisyyden suhteen, kuin hän. Se on surullista, Enkä todellakaan halua koskaan tulla tuollaiseksi kuin hän on. En halua kierrellä ja vältellä omia ongelmiani. Haluan oppia itsestäni. Haluan kehittyä haasteissani. Haluan antaa itselleni luvan tarvita ja haluta minulle tärkeitä asioita ilman häpeää tai itsevihaa. Ja tässä terapeuttini ei voi minua nyt tukea. Minä osaan sen hyväksyä. Kuitenkin minä tiedän, että tämä on haava, johon tarvitsen tukea. Tarvitsen tunteen, ettei tarvitsevuudessani ole mitään pahaa tai väärää. Tarvitsen sen ulkopuoliselta. Tarvitsen toisenlaista terapeuttista tukea itselleni. Ja se väsyttää. Se irrottaa minua itsestäni, koska turhaudun. Olen yli- ja alivirittyneenä vuorotellen ja yhtäaikaakin. Riitelen itseni kanssa sisäisesti ja pääni täyttyy, kun en saa tätä kaikkea purettua ulos.

 

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi