Kehujen kirous
Olen taas niin täynnä itseinhoa ja vihaa. Loputonta kyllästymistä itseäni ja koko tätä paskaa terapiaprosessia kohtaan. Ja kaikki tämän kertainen paha olo sai alkunsa niinkin hirveästä asiasta kuin kehuminen. Voiko tyhmempää ihmistä olla. Minä menen aivan sekaisin ”positiivisista” kommenteista, vihaan niitä ja vihaan itseäni kun reagoin näin. Haluan olla normaali. Haluan tuntea itseni hyväksi, mutta kaikenlainen ulkonäköön liittyvä kommentointi etenkin miespuoliselta ihmiseltä saa minut täysin tolaltani.
Osa panikoi, pelkää mitä tuo nyt haluaa. Mikä sillä on taka-ajatuksena. Järjellä tajuan, että voihan sitä kommentoida jotakin ilman vaateita, mutta tunnepuolella olen vakuuttut, että nyt tuokin tahtoo jotakin muuta. Joku minussa tykkää kehuista, se hykertelee tyytyväisenä saaden toisen puolen raivon valtaan. En minä ansaitse ja saa kaivata tuollaista. Se on kaiken pahan alku ja juuri. Oma haluni hyvään on syy, miksi en saa valittaa. Syy miksi olen paha ja likainen huora. Järjellä tiedostan, ettei tässä ole mitään logiikkaa. Eihän lapsi ole paha, jos kaipaa hyväksyntää ja välittämistä, mutta tunteiden tasolla järkeily ei auta yhtään. Tunnepuoli ei usko vakuutteluita ja tietoista puhetta. Tunteet eivät muutu tietoisen ajattelun kautta.
Juuri nyt taas epätoivoisena koen, ettei tämä tyhmä paskojen kaivelu hyödytä minua yhtään. Mikään ei muutu vaikka kuinka yritän näitä käsitellä ja käsittää. Ei tunteet muutu tuntemallakaan. Ne vaan sattuvat ja pelottavat. Saavat pelkäämään sekoamista ja ahdistus saa vihan niin valtavaksi, että kaikki energia kuluu itseni rauhoitteluun ja hillintään. Niin ja viha kohdistuu minuun itseeni. Haluaisin vain tuhota itseni lopullisesti, mutta samperin typerä elämänhaluinen järjellinen puoleni pitää minut kasassa. Estää toimimasta typerästi ja itsetuhoisesti. Pakottaa minut sietämään tätä samperin raivostuttavaa tunnesekamelskaa, joka tuntuu loputtomalta suolta. Olen keskellä jotakin hallitsematonta ja täysin tuntematonta, enkä voi muuta kuin elää hetken kerrallaan toivoen, että tästä on oikeasti lopulta jotakin hyötyä. Että joskus löydän hitusen tasapainoisemman olotilan ja saan mielenrauhan itseni ja menneisyyteni suhteen.
