I trust the vibes
Jos jotakin olen elämässäni oppinut, niin luottamaan vaistoihini. En edelleenkään osaa toimia sen mukaan, mitä tunnen. Mutta harvemmin olen ollut väärässä sen suhteen, millainen toinen ihminen pohjimmiltaan on. Aina ei voi valita kenen kanssa toimii ja on hyvä osata mukautua ihmisten mukaan. Tämäkin voi kuitenkin helposti mennä yli. Kun oma minuus on pirstaleinen, lähtee herkästi mukautumaan muiden odotusten mukaiseksi, kadottaen lopulta yhä uudelleen yhteyden siihen mikä on omaa itseä.
Miksi en tunnista omassa itsessäni tuota minuutta, kadotan yhteyden tunteisiini? Miksi hukun omiin sanoihini, kun muiden ihmisten suhteen olen yleensä paremmin kartalla? Miksi häviän itseltäni ollessani muiden ihmisten seurassa? Olenko feikki, kun en tiedä kuka olen? Mitä tämä minun ”häiriöni” tarkoittaa? Selittääkö tämä minua? Miksi en ymmärrä ja ymmärrän yhtä aikaa?
Luotanko fiiliksiini? Kyllä. Toiminko sen mukaan? En. Ainakaan ennen. Enkä varmaan edelleen. En osaa. En ymmärrä. Olen edelleen itseni pahin vihollinen. Minä tappelen itseni kanssa. Koska nämä yhdistyvät? Miten se tapahtuu? Mitä se tarkoittaa? Kuka sitten olen? Kun nyt olen me? Mikä on minä? Miten voin luottaa siihen mitä tunnen, kun tunnen kaikkea yhtäaikaa? Häviävätkö toiset? Kuka/ mikä päättää mitkä saavat olla minua, jos kaikki sitä ovat? Mitä muille tapahtuu? Häviävätkö ne? Onko se kuitenkaan oikeaa ”integraatiota”? Mitä helvettiä integraatio käytännössä tarkoittaa? Se on näppärä sana. Hieno tavoite, mutta onko se oikeasti mahdollinen?
