Gyne käynti

Mielenkiintoisia pohdintoja ehtii päässään käydä johonkin vitun gynellä käyntiinkin liittyen. Olen vältellyt tuota viimeiseen saakka. Ravannut jos jossakin tutkimuksissa ja viimeiset joulukuussa, jolloin työterveyslekuri painotti, että tuokin puoli pitäisi tsekata, kun muualta ei selittävät vikaa löydy. No rohkeutta siis kerätty liki 4 kk, mutta nyt vihdoin viimein sain itseni tuonne raahattua.

Mieheni muistutteli, että mulla on rauhottavia mukana. Kehotti kertomaan taustastani, jotta ymmärrystä löytyisi. Odotustilassa mä vedin itseni ensin täysin ei tunnu missään olotilaan. Jossain huoramoodissa, jopa mielessäni odotin tuota ronkkimista, jopa silläkin ajatuksella, että gyneni on nainen mikä tavallaan kiihotti lisää. Kun aika sitten olikin myöhässä alkoi häpeä omista ajatuksista iskeä ja paniikki puskea päälle. Tunto katosi. Robottina kävelytin itseni sisään. Selitin täysin irti tunteista oireeni, kerroin taustani, riisuin ja hyppäsin jalat levällään pöydälle. En tuntenut oikein mitään. Joku palelu tärinä päällä, mutta muuten ihan yllättävän rauhassa keskustelin ja kuuntelin etäältä sen puhetta. Ei mitään kosketusta kehooni. Luultavasti rentouduinkin en tiedä, pää ihan sumussa. Kun sitten sain vaatteet päälleni ja istuin tuolilla kuuntelemassa jotakin loppuyhteenvetoa itku ja tärinä iski päälle. Gyne vaan kehui miten hyvin olen selvinnyt kun on lapsia ja kaikkea. Siihen itkun seasta sain sanottua, että joo tokassa synnytyksessä hädin tuskin ehdin sairaalaan, kun en tajunnut reagoida kipuun, mutta kai se on hyvin selviydytty.

Autossa tärinä ja itku vaan jatkui. Illalla pesulla halusin vaan hangata itseni irti kehostani. Itse viha ja ällötys päällä. Kukaan ei ikinä tunge muhun yhtäön mitään. En saatana ikinä koskaan anna kenenkään koskea muhun. Miten niin. Aivan saatanan sama, olis nyt ees ronkkinu kunnolla. Pistänyt parastaan, vitut tommonen mistään on kotoisin. Aivan sama mitä kukaan tekee. En mä tota alapäätä tunne muutenkaan. Joo pitäis treenata lihaksia, kun on vähän virtanpidätys vaikeuksia, vaikka oon nuori ihminen. En Vittu varmasti treenaa. Mä en haluu tuntee tota päätä itsestäni. En varmasti kaipaa sinne mitään.

Hyvä kun toi kyseli ehkäisystä. Katoin sitä hölmistyneenä, mihin mä semmosta tarttisin, tää puolen metrin väli kaikkiin äijiin mukaan lukien oma mieheni toimii vallan mainiosti. No niin joskus joo olotila vaihtuu, ja hoitelen tonkin  ukon tarpeet, sillon toi ehkäsy ehkä olis hyvä juttu, mut kun jollain tasolla mä haluisin lisää lapsia, niin mitäs sit jos pamahtaa paksuksi. Saispahan jonkun oikeesti hyvän palkinnonkin tosta vitun pakkopanosta.

Niin se mikä ei tapa ei vahvista vaan tekee saatanan katkeraksi sekopääksi, jolle elämän perusasiat on jatkuvaa kamppailua oman päänsä kanssa.

Avainsanat: , ,

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi