Vihan ilmaisua
Löysin vihan ja löysin itsestäni jonkun, joka ilmaisee sitä uloskinpäin välittämättä miltä näytän. Kontrolli antoi sille tilaa. Joku minussa on ylpeä, joku pelkää. Ja kyllä se kääntyy myös itseenipäinkin. Se kohdistuu kaikkeen ja kaikkiin ha ei kehenkään. Se on vieläkin pitkälti epämääräistä ja ”turvallisiin” ihmisiin suuntautuvaa, mutta se on minussa ja tunnen sen olevan osa minua. Se ei ole niin ulkokohtaista kuin ennen.
Hassua, että eilen se sai purkautua ja tänään koulutuksessa puhuttiin siitä kuinka koulussa tunnetaitoja opetellaan kehollisuuden kautta. Mietitään missä tunteet tuntuvat ja millaisella liikkeellä ja energialla niitä voi ilmaista. Minulla menee yli. Häpeä katoaa kun tunne taas vallan. En tiedosta tilaa ja unohdan käyttäytymissäännöt. Olin keskellä kaupunkia puistossa. Revin, heittelin, potkin, hypin kaatuneen kuusen päällä huutaen ja raivoten, kiroten. Ja vittu, että teki hyvää! Nyt hirveä häpeä ja pelkokin. Ystäväni kuvasi raivoni. Voimaannuttavia valokuvia, jotka joku minussa tahtoi heti jakaa terapeutilleni. Ja nyt siitä itseviha ja häpeä. Mikä vitun huomiohuora olen. Ihan kun sitä oikeesti kiinnostais mun kuulumiset. On sillä omakin elämä. Olen naurettavan roikkuvan lapsellinen. Mutta pienille minussa se on isähahmo, jolta joku minussa kovasti kaipaa hyväksyntää. Järkitasolla tajuan tuon suloisuuden. Söpöyden vaikka joku minussa pitää tuollaista naurettavana typeryytenä. Tämän kanssa nyt sitten saan kipuilla. Joku kuvissa muutenkin ahdistaa. Enkä ole varma tahdonko saada kiinni tuosta ahdistuksesta.
Eilen tipuin. Rentoutus ja kosketus harjoitukset meni yli. Keho reagoi,itku tuli, enkä kyennyt selittämään parilleni, mitä tapahtui. Siitäkin alkuun häpeä ja viha nyt vähän hyväksyntääkin. En pystynyt parempaan. En vielä kyennyt ennakoimaan tai jälkipuintiin. Ehkä joskus pystyn. Vielä häpeä suurta, mutta siedän tämän. Koen hallitsevani tämän. Tämä ei vie täysin mukanaan. Edistystä kai kuitenkin. Olen aikuisena läsnä jossain määrin hyväksyvänä myös tuolle tuntevalle puolelleni. Se ei vielä osannut muuta, mutten kuitenkaan dissonnut itseäni irti tilanteesta kuten aiemmin olisin toiminut.
