Vertaisvoimaa
Olen täynnä kiitollisuutta. Vertaisystävyys on järjettömän voimaannuttavaa. On ihanaa kun ei tarvitse peittää mitään itsessään, saa olla heikko ja vahva yhtäaikaa. Saa olla pieni, vähän isompi, teini, muka aikuinen ja oikeestikin aikuinen yhtäaikaa ja silti erikseen. Voi pomppia olotilasta toiseen ja tuntea silti itsensä täysin normaaliksi ja hyväksytyksi. Saa olla pikkuisen kainalossa haluten vain kuolla ja hetken päästä itse aikuisena ottaakin lohduttajan rooli ihanalle ystävälleni.
On ihanaa tuntea, että kaikki itsessä nouseva on ok. Kroppa saa tuntea, täristä ja kouristella ja palella ja toinen pysyy rauhassa, ymmärtää ettei ole hätää ja auttaa tunteen läpi. Ei käske pääsemään yli vaan rohkaisee ja kannustaa tuntemaan. Lupaa, että selviän. On lähellä. On kiinni. Pitää kiinni. Turvaa ja tukee. Silittää ja lohduttaa. Kertoo, että haluaa olla tukena ja apuna. Lupaa ettei hylkää. Ei anna kenenkään enää satuttaa. Pienille minussa järjettömän tärkeä kokemus. Korvaava kokemus. Jotakin, mitä en ymmärrä. Kiitollinen!
Rakas ♡