vellomista
Järkyttävä ahdistus taas velloo sisälläni. En meinaa millään saada olotilaani tasaantumaan. Olen juossut, yrittänyt rentoutua. Olen puhunut terapeutille ja olen vain yrittänyt sietää tunnetta ja odottanut, että se hellittää. En vain meinaisi jaksaa. Olen väsynyt! Miksi elämä on näin vaikeaa? Miksi koko ajan on jotain ulkopuolista lisästressiä? Milloin tulee tasainen hyvä aika? Miksi tuntuu, että toiset pääsevät elämänsä läpi vain pienillä haasteilla ja toisilla elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua? En ymmärrä elämää. En käsitä, miksi se on niin epäoikeudenmukaista. Yritän ajatella positiivisia ajatuksia. Hoen itselleni, että kyllä kaikki taas kääntyy parhain päin. Kyllä pahasta seuraa taas jossain vaiheessa hyvääkin, vaikken vielä sitä näe. Yritän uskotella itselleni, että kaikella on tarkoituksensa, vaikken juuri nyt jaksaisi uskoa niin! Parempaa itsenäisyyspäivä viikonloppua kaikille muille!
