Tunteminen väsyttää
Kun tunteet ovat olleet pitkään haudattuina ja niiden kohtaamista on pyrkinyt välttämään kaikin voimin, on niiden voimallisuus niskaan vyöryessään aina yhtä suuri yllätys. Tunteminen uuvuttaa! Tunnemuiston jälkeen haluaisi vain nukkua. Haluaa vain käpertyä pienelle kerälle, itkeä ja nukahtaa. Tunteita ei jaksa tuntea kuin pienen määrän kerrallaan. Enempään ei pysty, on vedettävä raja, jotta saa pidettyä itsensä kasassa – aikuisen minän hallitsevana.
Rentoutusharjoitus aktivoi muistoni. Ensin oloni oli hyvä. Palasin mielessäni lapsuuden kotiini kuuntelemaan silloin mieluista rauhoittavaa musiikkia. Kunnes muistin, että tein tuota musiikin kuuntelua aina palattuani kotiin naapurista. Ahdistus alkoi kasvaa. Keskityin hengittämiseen, mutta halu paeta pois kehostani alkoi saada valtaa. Yritin pitää itseni kiinni nykyhetkessä ja antaa tunteen tulla. Tunsin kehoni, inhosin sitä. Inhosin hitaasti valtaavaa rentoutumisen tunnetta, tunsin hänen kätensä ihollani. Halusin pois! Halusin vain lakata tuntemasta! En kestä tuota tunnetta. Kyyneleet valuivat poskilleni. Olin hiljaa paikoillani, menin lukkoon, jähmetyin. Halusin kuolla. Hävettää! En kestä enempää, en voi puhua! Yritän rauhoittaa itseäni, palautan itseäni takaisin tähän hetkeen. Oloni on tyhjä! Voimaton! Uupunut! En jaksa, enkä halua tuntea yhtään enempää. Tunteminen sattuu!
Haluan vain paeta,
juosta karkuun tunteita.
En halua niitä kohdata,
avuttomuuttani, viattomuuttani huomata!
Minuun sattuu liikaa!
Kuinka kauan kipu kestää?
Kuinka tätä voi sietää?
Pääsenkö joskus yli sen,
alleen hautaavan kärsimyksen!
Minuun sattuu liikaa!
Luin kaikki kirjoituksesi läpi. Paljon pahaa on pieni ihminen joutunut kokemaan 🙁 Sinä olet kuitenkin vahva ihminen, kun työstät asioita ja tiedostat, ettei tapahtuneet ole sinun vikasi. Paljon voimia ja jaksamisia elämässä eteenpäin!
Kiitos sinulle rohkaisustasi! Parhaani yritän selviytyäkseni tehdä.Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin, mutta luovuttaa en aio!