Tunteiden erillisyydestä
Olen vihdoinkin ymmärtänyt minua pitkään vaivanneen ja osin pelottaneen ja ahdistaneen asian taustaa ja syy-seuraus yhteyksiä. Vielä en tiedä miten tästä pääsen eteenpäin, mutta kai tämä itsetietoisuuden lisääntyminen jo auttaa. Eli minulla eri muistot aktivoituvat ja ovat yhteydessä tiettyyn tunnetilaan ja toisenlaisessa mielentilassa en pysty juurikaan palauttamaan noita asioita mieleeni. Lapsenikin sanovat minun muuttuvan ihan erilaiseksi tunnetilojeni mukaan ja sitten minun on vaikea jälkikäteen tunnistaa tuota puolta osaksi itseäni. Tiedostan kyllä nuo kokemukset ja tunteet osaksi minua, mutta ne ovat silti erillisiä. Virallinen termi tälle ilmeisesti on dissosiaatio. Minä olen aina vakuuttanut itselleni, ettei traumoillani ole minuun mitään vaikutusta ja tietyssä olotilassa uskon siihen täysin, kunnes jokin pikkuasia muistuttaa menneistä ja humpsahdan täysin erilaiseen ”rooliin” silloin en pysty ajattelemaan vaan tunne ohjaa käyttäytymistäni. Jälkikäteen sitten hävettää ja tunnen itseni tyhmäksi. Itseinhoni ja vihani nousee pintaan ja välttelyn avulla saan taas koottua itseni toimivaan arkitilaan.
Nyt kun pikkuhiljaa tiedostan noiden tunteivien ja muistavien osien erillisyyttä en enää tunne niin suurta häpeää niiden ilmaantuessa. Ne ovat olleet keinoni suojautua tunteilta ja kokemuksilta, joita en ole pystynyt käsittelemään ja jäsentämään. Eristämällä ne omiin osioihinsa olen saanut jonkinlaista hallinnan tunnetta ja olen selvinnyt arjesta. Tavallaan on aika hienoa miten mieli on osannut suojella minun toimintakykyäni mahdottomien haasteiden edessä. Nyt haasteeni on saada nuo kokemukset yhteen. Miten, sitä en tiedä? Ajattelu kykyni katkeaa edelleen tunnemuiston aikana. Nyt kyllä yritän rauhoituttuani palauttaa mieleeni tunnemuiston aikaisia ajatuksiani, jotta järkeistäminen mahdollistuisi edes jälkikäteen. Helppoa tämä ei ole. Aina en edes huomaa hyppääväni eri olotilaan, kunnes yhtäkkiä tajuani tehneeni jotakin, mistä en ole ollut tietoinen. Yritän olla pelästymättä tuota tietoisuuden ajoittaista katoamista ja pyrkiä vaan hyväksymään se osaksi minua. Olen rikkinäinen ihminen, mutta matkalla kokonaisemmaksi ehjemmäksi ihmiseksi.
