Pitkästä aikaa kirjoittamassa
Olen viettänyt hiljaiseloa. Keskittynyt nykyhetkiin. Unohtanut tämänkin itseilmaisumuodon. Unohtanut kaiken entisen. Ottanut etäisyyttä ihmisiin, joiden seurassa koen muuttuvani joksikin, mikä ei tunnu omalta. Ei tunnu minulta. Terapiani on päättynyt. Tarvittaessa voin ottaa yhteyttä terapeutteihini, mutta tarvetta ei ole ollut. Uusi ihmissuhteeni rakentuu hiljalleen. Häneltä saan turvaa, läheisyyttä, hellyyttä ja hyväksyntää. Luottamus vaatii aikaa kehittyäkseen, mutta uuden ihmisen kanssa on helpompaa olla kaikkea mitä on. Etäisyys välillämme tekee sen, että joudun ja saan tilaa sekä aikaa kuunnella itseäni. En pääse liikaa muokkautumaan ja mukautumaan miellyttäjän roolin. Pysyn paremmin kiinni omissa tunteissani.
Opettelen ilmaisemaan itseäni, toiveitani, tunteitani. Se ei ole helppoa. Helpompaa olisi unohtaa itsensä ja mukautua toisen tarpeisiin. Se olisi tuttua ja turvallista. Opettelen sanoittamaan ajatuksiani myös silloin, kun pelkään tulevani hylätyksi tai torjutuksi. Opettelen aikuisena ottamaan vastaan toisenkin tunteita ilman lapsen tasoista tippumista. Niitäkin tulee ja niissäkin olen tullut kohdatuksi. En tiedä onko minusta kypsään aikuiseen parisuhteeseen, mutta jotain sen tapaista tässä harjoittelen ja se tuntuu hyvältä.
Minulla on elämässä paljon puuhaa monella eri saralla. Töissä olen saanut olla mukana ammattikirjallisuuden tekemisessä. Olen kirjoittanut siis nyt itse kirjaan. Olen opiskellut kaksi pidempää lisäkoulutusta. Kriisi- ja traumatyön sekä varhaisen vuorovaikutuksen arvioinnin tiimoilta. Olen ollut puhumassa kokemusasiantuntijan roolissa mm mielenterveysmessuilla. Koen itseni tasapainoiseksi ja oloni on itsessäni rauhallinen. Olen taas piirtänyt ja nyt muistuttelen kirjoittamisenkin kautta itseäni erilaisista keinoista muistini tukena. Elämä näyttää nyt hyviä puoliaan rankempien kausien vastapainoksi. Arki on toki työlästä. Yksin/yhteishuoltajuus taloushuolineen, erovanhemmuus ja sopimiset lasten tapaamisista ja muutoksista. Kahden kaupungin välillä ajelu, uuden parisuhteen tunnustelu. Työelämän jatkuvat muutosprosessit, terveyshaasteni. Keuhkoveritulpan ja infarktien jälkeen nyt korjaillaan anemiaa, rautaa ei kehoni varastoissa enää juuri ole. Tasapainoilua ja taistelua on elämäni aina ollut tavalla tai toiselle eikä tasaista ole vieläkään, mutta ehkä sellainenkin vaihe vielä tulee. Toivon ainakin!
football team
selviytyjäkö?