Päätöksiä
Olen tehnyt päätökseni. Laitoin eilen avioerohakemuksen postiin ja äsken keskusteltiin rauhassa asiasta. En voi elää näin. Leikkien että kaikki on hyvin. Tarvitsen omaa tilaa ajatella ja tuntea. Tarvitsen oman kodin jossa elää ja olla. En jaksa jahkailua. Minun täytyy päästä itse jaloilleni, jotta saisin taas kiinni elämästäni ja itsestäni.
En syyttele tai tunne katkeruutta. Olen vain surullinen ja väsynyt tietoisuudesta, että joudun aloittamaan kaiken alusta. Mutta tiedän,että päätökset ovat vapauttavia. Kun saan tilaa löydän rauhan ja pystyn paremmin kuuntelemaan itseäni. Jaksan olla läsnä lapsille kun saan omaakin aikaa ilman syyllisyyttä. Haluan uskoa,että vuoden päästä elämäntilanteeni on täysin erilainen kuin nyt. Haluan löytää onnen ja uskaltaa hypätä siihen täysillä. Haluan antaa miehelleni vapauden löytää itsensä ja oman onnensa.
Tulen aina rakastamaan häntä, vaikkemme saisikaan elämäämme toimimaan yhdessä. Hän on ollut paras ystäväni yli 20 vuotta, ei tuota poisteta noin vain. Enkä edes halua poistaa. Hän saa olla minulle tärkeä. Hän on lapseni isä ja arvostan häntä isänä valtavasti. Olen kiitollinen yhteisistä vuosistamme. Haluan oppia virheistäni. Haluan saada miehen tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja tärkeäksi! Haluan rakastaa täysillä jonakin päivänä jotakin ihmistä!
