oivalluksia
Onpas mukava tunne, kun yhtäkkiä palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Ennen sekaisilta vaikuttavat asiat yhdistyvät ja saavatkin kokonaan uuden muodon. Vaikka lopputulos ei ole yhtään sellaista mitä jotenkin itse toivoi ja etukäteen ajatteli, on olo silti levollisempi. Ymmärrys itseä kohtaan kasvaa ja voin taas aidon uteliaani tutkia mitä tämä kaikki oikeastaan tarkoittaakaan. Pelko katoaa, kun näkee selvemmin mistä kaikki omat kummallisuudet johtuvat ja mitä ne tahtovat kertoa.
Tarkemmin en halua, enkä jaksa selittää, mutta sekamelskani on alkanut vaikuttaa paljon järkeenkäyvemmältä ja tunnen hallitsevani tätä kaaosta aiempaa tietoisemmin. Minusta on moneksi niin sanoakseni ja jokaisella puolella on ollut oma hyvin tärkeä roolinsa minun kasvutarinassani. Kokonaisuus on vahva!
