Niskajumitus
Tämmönen olo tänään. Olen ollut ylivireessö. Pilannut itselleni puuhaa niin netin parissa kun piirustellenkin. Pitänyt itseäni kiireisenä. Ja nyt jumittaa. Pää ei kunnolla käänny ja särkee/ vihloon kun vähänkin käännän väärässä asennossa tai liian nopsaan päätäni. Ei kivaa. Ei oikein pysty venyttämään kun sattuu. Burana juuri heti päälle, kun on vähän sen tuntuinen, et olis tulehdus päällä. Eilen saunottiin ja sen jälkeen iski. Ja tunnetustihan kuuma ei tee tulehdukselle hyvää.
Joka paikka puutuu, kun ei pysty liikkumaan kunnolla ja kaikki ottaa päähän. Tää on kyllä varmaan ohimenevä vaiva, mut ärsyttää silti. Muutenkin tosi pinnassa taas jotakin ihme turvattomuutta. Yhdistän johonkin ihan pieneen minussa enkä tykkää yhtään. Torppaan ja kiellän koko ajan tuntemista. Siksi varmaan nyt kehokin taas antaa periksi. Ei siedä tätä pakoilua. Pakottaa pysähtymään. Enkä tahdo. En yhtään. Ei mulla mitään ongelmia ollut. Mähän oon jo ihan ready lopettamaan kaikki terapiat. Olin jo varautunut siihen, et tää loppuu ja nyt kun ehkä voinkin jotenkin jatkaa antaa joku mussa periksi. Tunteet puskee pintaan enkä saa niitä torpattua ja tää on tyhmää. Mä tartten lisää vakautta. En pärjää näiden paskojeni kanssa. En ole valmis. En pysty. En pysy kasassa. En ole vahva. En ole.
