Näin meillä
Joulusta selviydetty ilman suurempia pudotuksia. Olen osannut ja uskaltanut huomioida omia vastakkaisia ja monilta osin ristiriitaisia tarpeitani ja siten oloni on ollut tasapainoisempi. Aikuisen tasolla olen lukenut kirjaa, nauttinut viinistä ( ihan lasi tai pari) juustolautasen kera ja katsellut hyviä elokuvia. Pikkuiseni on saanut tulla nähdyksi, kun mieheni otti lahjassaan ihanasti sen tarpeet huomioon ja minä sain ikioman nallen! Pieni minussa on läkähtyä onnesta. Nallukka on ollut kainalossani joka yö ja yksi paniikkitakauma laukesi nopeasti, kun mies piti kainalossa, silitti ja antoi pikkuiselle nallen syliin. Teinipuoleni nauttii tuhoamiskirjasta. Se oli lapseni toivelahja ja tottakai teini minussa äidissä tahtoi itselleen samanlaisen. Nyt sitten vertaillaan, miten hienoja sivuja tehdään ja tuhotaan.
Minut hyväksytään perheessäni tällaisena ja kyllä aikuinen on kuitenkin kokonajan vahvasti läsnä ja vallalla. Osaan kyllä hypätä siihen rooliin heti tarpeen vaatiessa ja jos en meinaa onnistua auttaa mieheni. Olen samanaikaisesti erillisempi ja kokonaisempi kuin koskaan ja se tuntuu kummalliselta. Olen aina irroittanut itseni erillisiin ” tunneosiin” ja nyt ne tekevätkin yhteistyötä keskenään. Minun kaikki energiani ei kulu enää niiden torjumiseen vaan jopa jossain määrin uteliaan kiinnostuneena pystyn järkitasolla seuraamaan niiden hapuilevia yrityksiä sietää toisiaan ja odottaa omaa vuoroaan tulla kuulluksi. Meillä menee paremmin!
