Liian raskas taakka?
Nyt en kirjoita itsestäni. En halua ajatella ainoastaan omia elämäni vaiheita. Mietin vain yleensä elämää. Miksi joidenkin meistä elämä tuntuu olevan jatkuvaa vaikeuksien voittamista – jatkuvaa selviytymiseen keskittyvää ponnistelua? Kun taas toisilla on pitkiä tasaisen hyviä elämänvaiheita, joissa kaikki sujuu niin kuin he ovat suunnitelleet. Elämä ei ole reilua!
On aivan turhaa saarnata, että kaikilla meillä on yhtäläiset mahdollisuudet rakentaa elämäämme. Tuollainen ajattelumaailma kertoo ainoastaan siitä, ettei tuo ihminen ole kohdannut elämässään todellisia vastoinkäymisiä. Hän ei ole ollut kasvokkain täydellisen avuttomuuden tunteen kanssa. Tunteen, jossa on täysin kohtalon armoilla vailla omaa päätäntävaltaa asioiden ratkaisemiseksi.
Kun elämässä kohtaa useampia haasteita, joissa joutuu nöyrtymään oman voimattomuutensa edessä, alkaa väistämättä muuttua ihmisenä. Silloin kaikki pintakiilto menettää merkityksensä, mutta katkeruus nostaa helposti päätään. Rahalla kun nykyään saa jopa terveyttä ostaa. Niin kauheaa kuin se onkin, on rikkaan lapsella mahdollisuus päästä nopeammin hoitoon, mikä lisää pelastumisen mahdollisuutta. En väitä, että raha tekee ketään onnelliseksi, mutta kyllä se helpottaa elämää.
Siitäkin syystä en ymmärrä, miten eriarvoisia me täällä olemme. En ymmärrä, miten joku kehtaa vastaanottaa huomattavasti keskivertoa suurempaa palkkaa vastaan. Kuinka hän voi pitää itseään niin ylivertaisena ja kuinka elämä ei rankaise häntä ylimielisyydestään?
Kun taas ihmiset jotka yrittävät elää elämänsä muita arvostaen, auttaen ja kunnioittaen, joutuvat kestämään sietämättömiä vaikeuksia toinen toisensa perään. On taloudellisia huolia, terveyden kanssa kamppailua, lasten vaikeita sairauksia, parisuhde vaikeuksia, töiden menetystä ja huolta toimeentulosta ja kaikki saattavat iskeä yhteen perheeseen kerralla. Samalla kun paasataan ihmisten omista valinnoista ja mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä. Milloin taakka on yhdelle ihmiselle liikaa? Kuka oikeasti auttaa pientä ihmistä vaikeksien keskellä? Ei kukaan!
