Levoton
Kaipaan jotakin. En edes tiedä mitä se jokin on. Se on yhteys toiseen ihmiseen. Yhteys itseeni. Se on rakkaus ja tyytyväisyys, tunne, että olen tärkeä ja arvokas tämmöisenä sekamelskana. Että edes joku pystyy hyväksymään kaiken minussa ilman, että joudun jonkin osan itsestäni häivyttämään, piilottamaan. Sulkemaan pois itseltänikin. Erottelen itseäni edelleen. Lokeroin. Muutan. Muutun tilanteiden ja ihmisten mukana. En ole pysyvä yhtenäinen persoonallisuus. Olen jotakin, mikä muovautuu jatkuvasti uudelleen. Sopeutuu kyllä tilanteisiin loistavasti, mutta ei ole ehyt. Ei kokonainen. Ei yhtenäinen ja jää siksi sisäisesti yksin. Tunnen ulkopuolisuutta, mutta en päästä ketään oikeasti lähelle. Näytän ihmisille eri yhdistelmiä itsestäni. Kaikki on minua, mutta mikään ei ole minä. En ole kellekään olemassa kaikkena mitä koen olevani, aina jätän jotakin piiloon. Suojaan itseäni hylkäämiseltä, kun voin aina ajatella, ettei tuo edes tuntenut minua. Petaan itselleni yksinäistä elämää ihmisten keskellä. Olen sosiaalinen ja silti eristäytynyt muista. En anna kenenkään koskettaa, ettei minua satu. En oikeasti anna itseni kiintyä, etten pety. Vedän nopeasti muurit eteen ja hyppään johonkin eri rooliin. Ja olen tyytyväinen, mutta yksinäinen. Olen tyytymätön, mutta ihmisten mielestä onnellisen tasapainoinen. Annan itsestäni muille, mutten uskalla toivoa mitään takaisin. En koe ansaitsevani hyvää. En koe muilta voivani saada vastaan hyvää. En luota ihmisten pyyteettömyyteen. En usko kauniisiin sanoihin, vaikka itse voin niin tuntea ajatella ja toiselle vilpittömästi sanoa. Olen vankina omassa epäluottamuksessani. Olen pelkojeni orja, vaikka leikin vapaana lentävää lintua. Olen juoksuhiekassa paikoillaan tarpova ihminen, jolle on heitetty köysi, mutta itsepäisyydessäni en voi siihen tarttua, kun minun pitää mielestäni selvitä yksin. Itken itseni uneen, vaikka minulla on miljoonia syitä hymyillä. Näen kauneutta ympärilläni, ja silti roska silmässä estää minua todella nauttimasta kuvista. Olen tarvitsevuuteni kieltävänä kehää kiertävä jouksupyörässä itsensä uuvuttava hiirulainen. Kuvittelen nauttivani yksinäisyydestä, vaikka kaipaan kainaloon. Kaipaan hyväksyttynä lähelle, pieni minussa tarvitsisi tuota enemmän kuin voin ikinä antaa itseni myöntää.
