Kiukuttaa/väsyttää
Halu vetäytyä kuoreeni. Halu olla hiljaa. Halu vältellä tunteita tuntemista. Acting out vahvana. Karkuun juoksu, ajan täyttö mitä kummallisemmilla puuhilla, ettei vain ehtisi pysähtyä, ettei olisi aikaa tunteille. Itsevittuilu vähemmällä, kun välttelyn, mutta ahdistus taas lisääntyy. Yhteys rakoilee enemmän. Kun tunteet purskahtavatkin läpi ei kontrollia juuri ole ja reaktiot vaan kasvavat. Tämä ei toimi. Ei ole järkevää, mutta aikuinen minussa väsynyt. Se on hukassa. Huilii. Terapiaa kaipaa ja siellä hieman voimistuu ja imee itseensä terapeutin tasoittavaa aikuisen mallia. Hätä vaan ajan loppumista kesken saa kontrollipuoleni suorittamaan. Haluan taas leikkiä, vahvaa itsekseni selviävää. Enkä enää osaa, tää on tyhmää! Vihaan tätä! Vihaan tätä nössö itseäni joka tukeutuu ja luottaa. Vitun pienet saatana. Ruikuttajat, vihaan tommosta roikkumista itsessäni.
Vihakin pinnan tuntumassa. Kela vammaistuki valitus etenee sinne sosiaaliturva lautakuntaan, kelan mielestä olen terve kun käyn töissä. Vaikka töissäkin tipun ja töistä selviäminen kuluttaa minut loppuun ja illat palaudun sohvan nurkassa. Mies hoitaa kodin, lapset ja minutkin toisinaan kun en kykene liikkumaan. Saan paniikkeja kaupassa. Itken ilman syytä kun vitun paska tunteet puskee pintaan, eikä mulla ole keinoja vielä riittävästi niiden kanssa olemiseen. Joo teen vaativaa työtä. Olen siinä hyvä, mutta miksi? Koska vittu tunnistan aistisäätelypulmat. Koska vittu keksin luovia ratkaisuja kehotietoisuuden lisäämiseen. Koska huomaan ja tunnista kaltoinkohtelun merkit ja vuorovaikutuksen haasteet lapsissa silloinkin kun niitä yritetään peittää. Miksi? Koska vittu näen pikkuisen itseni. Näen hymyjen taakse. Aistin vaivaantuneisuuden. Ymmärrän vanhempiakin. Näen sielläkin sukupolvien ketjun, osaan lähestyä syyllistämättä, koska vittu tajuan miten kieroituneissa perhekuvioissa yhteys on tiivis, tunteet ristiriitaiset, lapset tahtovat puolustaa ja suojella vanhempiaan.Näen vanhemmissa sen kypsymättömyyden. Rakastavat satuttajaansa. Osaan olla jämäkkä koska haluan auttaa, mutta kaikki tämä vie mut omiin paskoihin. Pakottaa mut tiedostamaan sen miten väärin kaikki on ollut. Nostaa vihan kun kukaan ei ole nähnyt ja auttanut pientä minua. Kukaan ei ole pakottanut vanhempiani kasvamaan ja tekemään muutoksia minun hyvinvointini eteen. Teen työtä jossa en olisi ilman taustaani, työtä joka antaa minulle oman avon tuntea. Auttaa minua löytämään hyvää paskoista kokemuksistani, mutta siitä selviäminen on minulle taistelua jokapäiväistä itseni tasaamista vaativaa ja toisaalta järjettömän kuluttavaa toisaalta antoisaa. töissä yleensä vedän itseni irti tunteista erillisyyteni on ehto selviämiselle. Terapian integroitumishaaste samassa yhtälössä tekee tästä tunnevammaisena tunnekaaosten kanssa selviämisestä maratonin,jossa pelkään, etten selviä maaliin saakka.
