Keho muistaa

Löysin tai oikeammin pääsin taas muutaman ongelmani äärelle puolivahingossa uudestaan. Kaikki lähti hyväntahtoisesta eleestä. Turvallinen mieshenkilö olisi tarjonnut minulle kyydin, lupasi hakea minut juna-asemalta ja heti iloisena vastasin, että kiva juttu sopii hyvin. Kunnes seuraavassa hetkessä hirvittävä sisäinen mylly päällä. En varmasti mene ikinä kenenkään kyytiin. En varmasti. En koskaan. Ihan hölmistyneenä itsekin seurasin reaktioitani, joissa paniikki vallalla eikä mitään keinoa yhdistää järkeä ja tunteita toisiinsa.

Hassua, miten unohdan näppärästi aina haasteeni, koska olen taitava alitajuisella tavalla välttelemään tilanteita, jotka voisivat toimia triggereinä. Sitten olenkin kasvokkain niiden edessä ja ei mitään järkevää keinoa hallita itseäni vaikka tiedostan, ettei nyt ole mitään hätää. No kirjoitin tätä auki ja vältin tilanteen. Sovittiin, että kävelen. Siitäkin häpeä ja itseinho. Miksi en voi olla normaali? Miksi en pääse järjellä järjettömien vanhojen muistojeni aiheuttamien pelkojen yli, vaikka ymmärrä ja tajuan, ettei nyt ole hätää? Miksi olen niin tyhmä, etten kykene tuomaan näitä yhteen?

Tavallaan olisin halunnut kokeilla, miten tuo tilanne olisi mennyt, mutta nytkin ahdistelin ja kipuilin, kramppailin, kouristelin tuota jo pelkällä ajatustriggerinä turvassa ulos itsestäni. Autossa olisi turvan antaminen toisen taholta ollut liian vaikeaa, olisin jäänyt yksin. Nyt sain sylissä vaan itkeä ja läpielää omia kipujani. Sain olla turvassa ja silti tulin kohdatuksi. Enkä ymmärrä sitä. En pystynyt katsomaan silmiin, kun piti lähteä. Häpeäni oli liian suurta. Silti päälimmäisenä nyt kiitollisuus. Hitaasti minä poistan noita likaisia kosketusmuistoja itsestäni. Hitaasti opin, että toisen lähelläkin voi olla turvassa. Opin, mitä on pyyteetön välittäminen ja suren sen puutetta elämässäni. Tämä prosessi repii rikki. Sattuu syvälle. Saa kaipaamaan kuolemaa. Vetää maan jalkojen alta ja silti opettaa selviämään. Opettaa luottamusta. Opettaa välittämistä ja hyväksyntää ennen kaikkea itseäni kohtaan.

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi