Kasvamista
Minussa itää itseni hyväksynnän siemen. Joku minussa vahvistuu ja kehittyy. Minä olen =me ja meistä on tulossa yhä vahvemmin minä. Tunnen yhteyttä itseeni yhä enemmän. Eripuoleni ja tasoni kykenevät jo hetkittäin toimimaan yhteistyössä.
Olen kuin metsä, jossa puut tuovat turvaa toisilleen. Yhdessä olen vahva. Yksittäin puut voisivat kaatua tuulesta, mutta yhdessä mä kasvamme ja vahvistumme. Juuret ovat kietoutuneina toisiinsa, vaikka pinnalta katsottua minussa on monta, ovat kaikki melkein samannäköisiä. Osa on pienempiä, osa toistensa katveessa. Se minkä puun viereen milloinkin pysähdyt vaikuttaa siihen minkä kuvan minusta saat. Uskallatko tutustua pimeimpiin kolkkiin vai pelkäätkö eksyväsi? Kauempaa katsottuna olen yhtä. Ei minusta erota eripuolia. Läheltä ne ovat selviä. Niillä on erilaiset pinnat, erilaiset kolhut. Toiset kasvavat valossa, toiset piilossa. Olen yhtä ja erilläni. Olemme kaikki samaa kokonaisuutta.
Minussa on kykyä elää itseni kanssa. Minulla on ollut taito jatkaa kasvuani suojaten itseäni. Minulla ei ole ollut mallia siitä miten rauhoitellaan itseäni, olen löytänyt itse keinoja. Olen oppinut mukautumaan tilanteisiin. Luomaan itseni uudestaan erilaisena yhä uudestaan. Jokainen kopio on hieman erilainen kuin edellinen. Jokainen on tärkeä ja arvokas sellaisenaan. Jokainen on minua. Mutta minä en ole yksin joku niistä. Olen kokonaisuus, josta voi tulla jotakin vielä enemmän. Olen rajaton ja silti opettelen rajoja. Opettelen rajaamaan. Samalla opettelen hyväksymään. Kokemaan että saan olla tätä kaikkea. Ei minun tarvitse hävittää jotakin itsestäni. Minun pitää vain oppia antamaan itseni olla tätä kaikkea ilman häpeää ja tarvetta pyrkiä olemaan normaali. Tämä on normaalia minulle. Saan olla tämmöinen.
