Jippii
Iloinen pieni minussa on ollut pinnalla ja oloni on ollut kovinkin spontaanin innostunut. On ihanaa saada välillä kiinni näistä mukaviakin muistoja ja tunteita kantavista osista itsessäni. Pikkuinen minussa on intsinä matkasta. Lomareissut olivat sille jo pikkuisena hetkiä irti todellisuudesta. Hetkiä kun se nautti kaikesta ympärillään. Ei ne auvoisia olleet, mutta muistan, miten itse en matkoilla juurikaan huolehtinut äitini jaksamisesta tai pelännyt iskän raivokohtauksia. Jotenkin sain niin paljon irti kaikesta uudesta ympärilläni, että unohdin reissuissamme todellisuuden. ja kai joku minussa kuitenkin myös nautti kun päästiin hetkeksi eroon myös naapurin sedän kanssa tehtävistä leikeistä.
Ihanaa löytää itsestäni tämäkin ei niin aikuinen, mutta energisen ilon täyteinen osa. Toivon, että tämä säilyy ainakin reissumme ajan ja toivottavasti ylikin. Tämä ihanan iloinen pikkuiseni sai kirjoittaa terapeutillekin, että tykkää siitä. Joku minussa heti ahdistui tuosta ja pitää tuota tyhmänä, mutta jollain tasolla tuolle pikkuiselle sisälläni, on tärkeää saada sanoa se ääneen, tuntematta itseään pahaksi. Tuo minussa hieman vielä pelkää, että terapeuttikin muuttuu pahaksi, jos tykkään siitä. Se haluaa nähdä, ettei niin tapahdu. Että se onkin ok vaikka mä tykkään. Että se ei tarkoita, että toisesta tulee hirviö, tai että mun pitää tehdä sille ällöjuttuja. Terapeutti lupasi, ettei hylkää mua. Sekin oli pienilleni tooosi tärkeä juttu. Kelan tuki päättyy tämän vuoden syksyllä ja se selvästi ahdistaa montaa puolta minussa. Kontrolli pyrkii vahvistumaan, kun sen mielestä mun pitää nyt alkaa suorittaa itseäni pikaisemmin kuntoon. Mutta pienet luottaa täysin, kun tuo kummallinen tyyppi lupaa, ettei hylkää, niin kyllä asiat jotenkin järjestyy ja jatkuu.
Pienet mussa kasvaa koko ajan luottamaan itseensä enemmän ja ne uskaltaa jo tukeutua entistä vahvemmin. Nuo sabotoivat puoleni heikkenevät kun luottamus tukeen lisääntyy. Samalla tietoisuus kaikkien välillä kasvaa. Mutta ei tämä toteudu traumaterapia oppien mukaisesti puhtaasti aikuisen minussa kautta. Aikuinen minussa kyllä myös oppii olemaan avoimempi ja läsnä kaikelle mitä minussa tapahtuu. Oppii hyväksyen tarkkailemaan ja on jossain taustalla, vaikka tipun tunnereaktioiden mukaan. Luottaa siihen,että selviän ja että huonotkin olot menee ohitse. Eri tunnetasoni ovat tietoisempia toisistaan ja kykenevät jollain lailla ”keskustelemaan” keskenään. Mutta ei tämä tapahdu niin, että aikuisena vain koko ajan havainnoisin ja analysoisin mitä minussa tapahtuu. Tunnetasojen työskentely toimii enemmän irti järkitasosta, mutta silti koen edistyväni, eheytyväni. Kaikki erilliset tasot minussa voimistuvat kun saavat näkyä ja samalla niiden yhteistietoisuus siitä, että kaikki on tätä oman kaoottisen minäni eri puolia vahvistuu. Tämä kaaos saa muotoja ja muuttuu usvasta yhä selkeämmäksi jatkumoksi. Minä järkitasolla ymmärrän, miksi olen muodostunut näin ja miksi kaikki on ollut niin erillään toisistaan.
Hyväksyntää tapahtuu osien välillä yhtä lailla kuin aikuisenkin järkipuolen suhteen. Näennäisen aikuisen, joka on minussa ollut semmoinen pikkuvanha kaiken konrolloija puoli, ote muihin minussa heikkenee. Jollain lailla ulospäin kaaokseni on muuttunut näkyvämmäksi ja samalla ahdistus minussa on alkanut hellittää. En enää piilottele osiani ja mukaudu eritilanteiden mukana erilaiseen muottiin yhtä helposti kuin ennen. Ennen loin itseni uudelleen eri ihmisten parissa, kaikki se on minua, mutta mikään ei ole kaikki mikä minussa on. Kukaan ei ole tuntenut minua, koska jokainen on nähnyt vain ne osat, jotka olen kulloinkin kokenut tuon ihmisen seurassa hyväksi antaa näkyä. Nyt olen sekoitellut pakkaa. Pikkuisetkin minussa saavat näkyä myös töissä ja kotona. Nekin saavat aikaa ja huomiota. Kiukkuilijat saavat vuoronsa, ei minun tarvitse olla aina se kiltti. Saan tukeutua, ei tarvitse olla aina se vahva, olen sanonut, mikä minulle on vaikeaa ja uskaltanut kertoa pomollenikin taustastani. En ole vain jotakin kaunisteltua eripaikoissa vaan olen näkyvämmin kaikkea mitä minussa on. Ja se tuntuu eheyttävältä. Se tuntuu hyvältä. Se on kivaa!
Kuulostaa niin hyvältä, olen iloinen puolestasi! <3 Askel kerrallaan, askel kerrallaan, hitaasti mutta varmasti eteen päin. <3