Itsearvostusta
Onneksi minulla on ihana työpaikka, jossa minua arvostetaan ja kunnioitetaan. Saan kiitosta kekseliäisyydestäni ja kyvystäni kehittää luovia ratkaisuja harvinaisiin pulmiin. Olen kyennyt auttamaan perheitä mitä erikoisemmissa haasteissa ja saanut ylilääkäriltämmekin henkilökohtaiset kiitokset tavastani huomioida ihmisiä. Kai minä jotakin osaan edes hitusen. Minä haluan kehittyä ja kehittää itseäni. Haluan tulla yhä paremmaksi ihmiseksi. Haluan oppia lisää ja koen, että olen vielä hyvin kesken, mutta näen myös vahvuuksiani. Minun monipuolinen mieleni kykenee käsittelemään ongelmia niin monelta eri kantilta, että ratkaisuehdotuksenikin ovat usein yllättäviä, mutta toimivia.
En pelkää kokeilla erikoisia luovia keinoja ongelmien ratkaisussa. En luovuta helposti ja osa minusta innostuu ja kehittää koko ajan uusia haasteita itselleen. En jää paikoilleni makaamaan, vaikka osa minusta tahtoisikin. En anna valtaa itsetuhoisille osilleni vaan autan niitäkin toteuttamaan toiveitaan luovemmilla tavoilla. Järjestimme vertaisystäväni kanssa kuolleille pienillemme yhteiset hautajaiset ja piirsimme niiden toiveita kuoleman suhteen. sekin oli yllättävän terapeuttista. Antaa pienelle itsessäni lupa surra sitä, ettei saanutkaan kuolla silloin kun olisi tahtonut. Se sai haaveilla kauniista hautajaisista. Sai päättää mitä tahtoisi arkkuun mukaan. Sai valita mitä vieraat syövät ja mitä musiikkia kuuntelevat.
Osasin olla hyväksyvänä aikuisena tällekin itsessäni. Olen opetellut sanomaan kiitos, kun joku kehuu. Ennen siitäkin seurasi järkyttävä itseviha ja ahdistus. Nyt osaan olla rauhallisemmin tuommoisenkin kanssa. Minä yritän olla läsnä itselleni niin kuin olisin toivonut vanhempieni olleen eri ikävaiheissa. Annan tilaa teineille, huolehdin pikkuisistani, annan aikuisemmille omaa tilaa ja aikaa. Yritän tarjota sportille aikaa liikkua ja toisaalta laiskottelijalle mahdollisuuden levätä. annan itseni intoutua kehittämusjutuista ja rajaan pois liian rasittavia negatiivista vastuunkantoa edellyttäviä juttuja elämästäni. Luovuin taloyhtiön hallituksen puheenjohtajuudesta, kun sain vain jatkuvasti valitusta siitä, kuinka aina joku on tyytymätön päätöksiin. Naapurin nainen päätti aloittaa mykkäkoulun, kun yhteispäätökset eivät olleet mieluisia. Itse ei kuitenkaan halunnut olla päättämässä. Tuota en kaivannut elämääni. Vastuuta, josta saa vain aina haukut joltakin. Kontrolli minussa joutuu nyt elämään pettymyksensä kanssa. En olisi saanut luopua tästä tehtävästä, kun ei muitakaan tuo kiinnosta, minä kuitenkin yritin ajaa kaikkien etuja ja selvittelin aina edullisempia vaihtoehtoja. En luota muiden intoon hoitaa asioita järkevästi. No sitä nyt opettelen. Olemaan taustalla, muiden armoilla! Luottamaan muihin. Apua!
♡