Hyväksyntää
Onpas kummallinen tunne, itsensä hyväksyminen ainakin hetkellisesti juuri sellaisena kuin on. Se on vierasta ja outoa. Se saa aikaan lämpöisen ja jotenkin avoimen olon. Kuitenkin samalla kaikki omat toiveet nousevat pintaan ja kun niihinkin yhtäkkiä saa vastakaikua on vähintään kummastuneen ihmetteleväinen pikkutyttö minussa ihan hämillään. Mitä tämä tämmöinen oikein on? Onko tämä mahdollista minullekin edes nyt aikuisena? Voinko minäkin kelvata syliin ja halattavaksi ilman mitään taka-ajatuksia.
Erittäin eheyttävää! Jättisuuri kiitos kuuluu ihmiselle, joka uskalsi olla läsnä ja vastata pikkuiselle minussa. Ihmiselle, johon minulla nyt on uudenlainen yhteys. Enkä osaa edes hävetä. Minä sain lohtua juuri siten, miten olisin tarvinnut jo kauan kauan sitten. Se sattuu ja tuntuu hyvältä yhtaikaa.
Muuten olenkin sitten taas paennut ahdistustani toimintaan. Kotimme on uusiutunut. Maalipensseli heilunut ja mustat huonekalut muutettu valkeiksi. Olen pitänyt itseni kiireisenä ja onnistunutkin siinä loistavasti. Ei ole jäänyt aikaa liialliseen ajatteluun. Tosin onneksi nykyään tiedostan tämän välttelyni jo hyvin pian. Annan itseni tehdä sitä hetken ja sitten taas yritän pysäyttää itseni ennen kuin väsähdän liikaa. Hyväksyn siis tarpeeni pakoilla ja sitten taas pyrin aikuisena palauttamaan itseni oikeasti kipukohtieni äärelle. Olen tunnistanut jo useampia välttelymoodejani ja huomaan aiempaa herkemmin hyppelyni niiden välillä. Tarkkailijan rooli on vahvistunut ja kykenen jälkikäteen aiempaa paremmin analysoimaan mitä oikeastaan tapahtui. Tietoisuus siis tunnekuohujenkin aikana on aavistuksen lisääntynyt. En enää keskity ainoastaan tunteiden torjuntaan ja pystyn jo hitusen paremmin myös kuuntelemaan niiden tarinaa. Hidasta ja kipeää tämä on. Haluaisin kovasti kiirehtiä. Hoitaa kaiken kivuttomasti, hallitusti alta pois. Jos puhun vähän sieltä täältä järkitasolla analysoiden, eikö se voisi riittää? Miksi pitää tuntea? Tunteminen on tyhmää, se sattuu. Ja silti hyväksyn pikkuhiljaa senkin, vaikka edelleen joku minussa taistelee vastaan. Kiukuttelee ja jarruttelee. Ei halua hyväksyä ja tahtoo kuitenkin. Ristiriitaista ja kaikki tuo on osa minua.
