Hymyn takaa
Nyt mennään taas äärirajoilla. Oma oikeudentajuni on koetuksella ja joudun tekemään taas täysillä töitä pitääkseni itseni asiallisena. Osa minua huutaa Vittu saatana ja tahtoisi heittäytyä töts mulkuksi ihmisten tyhmyyden vuoksi. Järjen ääni yrittää etsiä jotakin fiksumpaa toimintamallia ja selvittelee samaan aikaan mitä voimme tehdä, miten meidän kannattaa toimia ja on valmis maksamaan tästäkin tiedosta taas maltaita. Asianajajalta olemme kysymässä jälleen kerran neuvoa. Kun oma tieto taito ei riitä on parempi turvautua ammattilaisiin. Tällä kertaa taloyhtiömme on toiminnassa täysin järjenvastaisesti. Lähtemässä kustantamaan ja ottamaan lisälainaa yhden sekopäisen ihmisen mielenoikkujen mukaan ilman mitään oikeuskelpoista näyttöä. Eli me maksaisimme remontista, josta ei ole mitään hyötyä. Mitä vittua? Isännöitsijä ei tajua pointtia, kaikki lampaina myötäilevät tätä perhettä, jolla on niihin kurjaa. Joo en kiellä, etteikö asiaa pidä selvittää ja tutkia. Mutta pintapuolinen palkkaaminen ilman varsinaista ongelman syyn löytämistä on hölmöläisten hommaa. Turhaa työtä, jossa ei ole mitään järkeä. Minula olisi niillekin rahoille fiksumpaa käyttöä. Ne voisi jopa käyttää tuon eukon terapiaan, vaikutus olisi varmasti pitkäaikaisempi.
Tämä kaiken muun ohella lisää sisäistä erilliayyttäni. Jätä saa pienet minussa pakenemaan. Ne hiljenee. Piiloutuu. Ahdistus kasvaa. Viha kasvaa. Minusta tulee kylmä kova. Vittu sana on koko ajan pinnan alla. Huomaan herkästi valuvani mikään ei kiinnosta olotilaan. Ei millään oo mitään välii. Miks mä ees yritän pitää itteni kasassa, kun vituks kaikki menee kuitenkin? Vittu mua kiinnosta käydä missään saatanan töissä? Vittu mä haluu leikkii mitään vitun kivaa perhearkee. Mä haluun vaan karata jonnekin, elää ihan yksin viettää itsekeskeistä itsekästä elämää. Välittämättä mistään ja kestään. Mua ei kiinnosta, mitä kellekään tapahtuu. Mä vihaan kaikkia ja kaikkea. Vittu! Vittu! Vittu! Saarnaan valittajille maksetaan kaikki ja mä kiltti paska kidun kun joku mussa saatana tahtoo miellyttää ja olla nätisti kaikesta hiljaa. Vittu. Mä en haluu olla hiljaa. Mä haluun huutaa koko elämän epäoikeudeukaisuutta! Mä vihaan tätä saatanan maailmaa, jossa raha ja valta ratkaisee.
Enpäs. Tää on ihan kiva paikka. Mulla on kiva työ,vitut. Mulla on kiva perhe, aivan saatanan sama. Mulla on ihania ystäviä, mitä välii. Mulla on katto pään päällä, Vittu mä mitään tartten. Kivempaa olis asuu jossain lämpösessä, maata rannoilla tekemättä mitään. Eipäs. En mä kestäis sellaista. Minä haluan tehdä asioita, joilla on merkitystä. Haluan tuntea itseni tarpeelliseksi, hah haa, vitut tahdon. Saatana mua kiinnostaa mikään. Kyllä kiinnostaa. Olen tänäänkin kirjoittanut artikkelin alaani liittyvään julkaisuun ja joku minussa on ylpeä itsestäni. Samalla kun osa haukkuu. Mikä Vittu mä kuvittelen olevani, saatanan tärkeilijä. Kuvittelenko tuolla saavani jotakin vitun kunniaa itselleni. Paska mä oon vaikka mitä tekisin.
En siis aikuisena ajattele ja tunne noin. Kyllä minä aikuisena arvostan kykyäni kehittää itseäni ja työtäni. Pidän valtavasti työni suomista haasteista ja haluan kehittää itseäni ja miettiä miten erikoisalaani voisi kehittää edelleen. Haluan oikeasti olla hyvä äiti lapsilleni. Haluan tulla toimeen naapureiden kanssa. Haluan tukea heitä haasteissaan. Vittu. Joo tietyissä rajoissa. Haluan, että päätöksissä huomiodaan kokonaisuudet. Sitähän teen pääni kanssa koko ajan. Tämä väsyttää.
