Daddy ’s girl?
I can’t get myself out of these negative teenage feelings. I hate this sunday. I hate father’s day. And I should not feel this way. I am a bad girl cause I feel this way. I should just forget and forgive!
Mikä on isä? Millainen isän kuuluu olla? Miksi muut isät ovat erilaisia? Miksi he välittävät, ainakin jotkut? Miksi he eivät satuta? En ymmärrä. En jaksa käsittää. Päätä särkee koko ajan. Flunssa yrittää kaataa minut, mutten ole antamassa periksi. Tappelen vastaan. En suostu huilimaan. En suostu pysähtymään. Touhuan koko ajan enkä silti pääse tätä paskaa oloa karkuun. Nyt meni taas yli. Tämä on tuttua. Tämä on täysin ”normaalia” enkä voisi seota kokonaan. Miksi tietoisuus säilyy tästä paskasta olosta huolimatta näinkin kirkkaana. En tahdo tiedostaa mitä tunnen, kun en tahdo tuntea mitään. Yritän keskittyä kaikkeen muuhun ja hetkittäin se onnistuukin. Mutta lyhytkin aika vain olla saa tämän ahdistuksen heti pintaan takaisin. Huomenna on paska päivä. Haluan ”suorittaa” isänpäivä velvollisuuteni etukäteen. En tahdo pilata oikeaa isänpäivää tapaamalla isäni. Kuulostaa järjettömältä, mutta on minulle järjellistä! Huomenna aamusta ensin töihin, pois mukavuusalueeltani. Jos siitä selviän jotakuinkin järjellisessä olotilassa onkin loistavaa kiduttaa itseäni lisää leikkimällä kilttiä kaikki hyvin tyttöä vanhemmilleni. Joo ja nyt joku voisi sanoa, ettei minulla ole aikuisena velvollisuutta huolehtia heistä. Olen kuitenkin henkisesti edelleen liian jumissa hoivaroolissani heitä kohtaan. Minä haluan nähdä, miten äitini voi ja jollain lailla haluan ”kostaa” esittämällä miten hienosti olen elämässä edennyt. Ja vaikka se onkin vain kuori ja oikeasti olen aivan sekaisin ja rikki en tahdo antaa noille ihmisille mahdollisuutta nähdä sitä. Tiedän, etten saisi heiltä lohtua tai myötätuntoa. Alkaisin vaan uudestaan huolehtimaan heistä yhä enemmän. Tiedän, että äitini alkaisi syyttää minun pahasta olosta itseään. Hän ei pääsisi tuosta kierteestä ja ajautuisi helposti itse umpikujaan enkä ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos hän onnistuisikin tekemään itselleen tällä kertaa jotakin lopullista. Isältäni en halua mitään. Häntä minulla ei ole koskaan ollut siinä merkityksessä, mikä isällä kuuluisi olla. Olen elävien vanhempien orpolapsi. Joka edelleen haluaa leikkiä kotia ja perhettä, jottei tuntisi sitä pohjatonta kipua, surua, tyhjyyttä, kaipuuta, ikävää johonkin mitä ei kunnolla edes tajua!
