Monipuolista 😄
I am falling apart. Tänään hyvä terapiakerta. Kaikkea muuta kuin järjelliset olotilat vallassa. Monipuolisesti pompin tunnetasosta toiseen ja vastustus ja vittuili vahvimpina, silti nyt hyvä ja jäsentyneempi olo. Kun kontrolli löysää ja tunnetasot saa näkyä ja testailla vuorollaan tilannetta on jotenkin kokonaisempi olo näin jälkikäteen. Mussa on kauheesti kaikkee. Eikä yhdellä kerralla ehdi millään kaikki saada omaa aikaa ja ymmärrettävästi se suututtaa. Ymmärrän, miksi ristiriidat minussa on niin valtavia. Osat on kuin lapsia, joista jokainen tahtoo yhä enemmän ja enemmän. Kun ne saa hetken näkyä saavat huomiota niiden kaipuu siihen kasvaa moninkertaisesti. Ne tappelee keskenään tilasta, ajasta ja huomiosta. Ne pettyy, turhautuu ja tuuppii toisiaan pois tieltä. Niille terapeutti on se kummallinen turvallinen hahmo, jonka huomiosta ne nyt taistelee, samalla kun joku vielä vastustelee.
Tuo vastustava osa on se puolustava minä pärjään itse. Se ei tykkää tästä uudesta tilanteesta. Minä en ole koskaan luottanut kehenkään muuhun kuin itseeni. En ole tukeutunut muihin. En ollut oikeasti heikko. Nyt olen sitä osin kotona. Reilummin ihanan vertaisen, sielunsiskoni kanssa sekä terapiassa. Kun suojat murtuu jää tuo puolustaja tyhjän päälle. Se pelkää olemassaolonsa puolesta. Se on minulle tärkeä. Siitä on ollut iso apu, mutta jokuinussa kokee, ettei sitä ehkä enää niin paljon tarvita. Ja sekös sitä suututtaa. Vittu mehän ei luoteta kehenkään. Se tappelee vastaan. Huomaan aikuisen minussa vahvistuvan kun se saa olla terapiassa ja ystäväni kanssa esillä. Niiden hyväksyvä vanhemmoiva suhtautuminen tarttuu minuunkin. Opin rauhoittumaan tuonkin kanssa. Opin antamaan sille tilaa hätääntymättä. Se estää vielä pieniä minussa tukeutumasta. Ne ei saa tarvita mitään. Tuohon kun löydän itsestäni aikuista voin taas päästä aimo harppauksen eteenpäin kasvuprosessissani aikuiseksi, ehyemmäksi ihmiseksi.
