Joulun rauhaa etsimässä
Yritän löytää sisältäni rauhallista olotilaa. Joku aikuinen taso on ollut melko kivasti läsnä rauhoittelemassa pikkuisia puoliani. Terapiatauko aiheutti minussa vastustuksen ja välttelyn jonka nyt osasin ennakoida, jee! En saanut tuota tilaa murrettua, mutta kun olin sanoittanut sitä etukäteen kirjoittamalla terapeutilleni, sanoitti se kivasti pienille minussa, ettei hylkää meitä vaan jatketaan ensi vuonna. Tärkeä ele. Valtavan rauhoittava! Me tykätään siitä!
Irrallinen olokin väistyi nyt nopeasti ja sain kiukuta ja surrakin tätä taukoa. Se kun on joillekin tasoille minussa iso asia vaikka aikuisena kykenen hyvin ymmärtämään lomien tärkeyden. Yritän hyväksyä että joku minussa halusi vikalla kerralla olla vahva hyväntuulinen ja pärjäävä. Tunteita ei voinut päästää läpi ja tuo ” hallinta” Oli minulle tuossa tilassa tärkeää. Joku minussa tahtoi näyttää, että kyllä mä pärjään. Olla iso ja reipas tyttö. Samalla kun joku itki sisällä hiljaa, että meidät hylätään. Silti lämmin olo. Varovaisen luottavainen, että kyllä me nähdään loman jälkeen. Vaikka ihan varma ei voi olla. Tuntuu kummalliselta tuntea orastavaa luottamusta jonkun hyvän pysyvyyteen. Tätäkö olisi ollut turvalliset vanhemmat? Pelottavaakin. Joku minussa tahtoo kieltää kaiken hyvän ja juosta karkuun. Yksin on turvallisempaa. Paha on tutumpaa. Helpompi sietää ja kohdata.
Yritän antaa itselleni luvan rauhoittua ja rentoutua. Se ei ole helppoa. Yritän antaa itseni luottaa ja tykätäkin. Se on pelottavaa ja tuntuu väärältä. En saisi toivoa hyvää. En saisi odottaa kivaa joulua. Pelkään pettymystä. Pelkään pahaa oloa, kun tuntuu. Tuntuu se mikä on puuttunut silloin pienenä. Se sattuu. Se sattuu valtavasti.
Tärkeitä oivalluksia. Onnistuneen terapiasuhteen kulmakiviä. Saa nähdä uskallanko minä ensi maanantaina ilmaista pelkoa hylkäämisestä vai menenkö siihen tuttuakin tutumpaan pärjäävän rooliin.
// edifanob.blogspot.fi
Kirjoittamalla on helpompi kavaltaa itsensä! Voi vetää maton jalkojensa alta ja sitten kiukutella sekä sairastaa yhdessä terapeutin kanssa! Näin vinkkinä, en mä suoraan pystyisi sanomaan mitään.