Sekoilua
Himpun verran meinaa taas olot karata käsistä. En pysy ihan mukana, enkä välitä. Mussa vahvana sellainen teinivaiheen vittu mua kiinnosta mikään, aivan saatanan sama mitä mun kropalle kukaan tekee. Vittu, mähän vaan nautin kaikesta paskasta, se on oikein mulle, antaa mennä vaan. Tuo puoli minua oli terapiassakin, tosin järkyn ahdistuksen kanssa. Se tajusi, ettei tuo idiootti tyhmäpää terapeutti pane sitä vaikka se kuinka keikistelisi. Torjutuksi tulemisen pelkonsa kanssa tuo puoli minusta sekoili täysin. Pakko hylätä ja torjua, ennen kuin tulee itse torjutuksi. ole
n sekaisin, tiedän sen. Minussa kehotunteen ja turvallisuuden lisääntyessä pienillä painopeiton avulla isommat repeää liitoksistaan. Niille tämä kehon rajojen vahvempi tiedostaminen on järjettömän ahdistavaa. Ne kun vihaa tätä kehoa ja sen tuntemuksia. Ja kuvotusta lisää vielä kiitettävästi menkat. Voiko itseään oksettavammaksi, likaisemmaksi ja samalla kiihottuneemmaksi tuntea. Joo opin jo pienenä, että se on siistiä. Verta pitää tulla. Sama sattuuko tai onko omaa tuotantoa. Ihanan sairas suhteemme! Joku minussa panikoi, samalla kun toinen puoli odottaa ja toivookin tulevansa kosketetuksi ja kohdelluksi väärin. Tajuan mieleni kieroutuneisuuden ja järjen tasolla olen surullinen tuon nuoren minussa puolesta, joka on lohduttanut itseään noin. Luonut itselleen tuollaisen ”roolin” selviytyäkseen. Hyväksyn tuonkin puolen kiukkua, mutten tiedä millä sitä voisin itse aikuisena auttaa. Ei se kuuntele, järki puhetta. Ei sitä kiinnosta mikään. Se on ehdoton ja kylmä ennenkaikkea itseään kohtaan. Se on minussa kova ja synkkä. Se ei ole usein vallalla, mutta se on melko vahvasti erillinen, irti muista.
Sekopäinen olotilani helpottuu nyt kun ruokin tuon puolen itsetuhoisuutta juomalla. Teinipuoli kaipaa omia tuttuja ja turvallisia selviytymiskeinojaan. En ole ylpeä tästä, mutten osaa muutakaan. En osaa muute itseäni nyt auttaa tai ”lääkitä” kunnon lärtsät. Alkoholiturrutus, ja huomenna häpeä! Aivan vitun sama!
