Ei jaksaisi
Tänään töissä jouduin ottamaan rauhoittavan. Hajumuisto triggerit taas tiputtivat kunnolla. Suuttumus, paniikki, häpeä, väsymys ja turhautuminen. Olo tasaantui itkun ja pakokauhun jälkeen suht pian ja kykenin hoitamaan työni vältellen, pysyen kaukana tuosta henkilöstä, joka tuon laukaisi. Silti paska olo. Tajuan kyllä ettei enää ole hätää. Tiedostin, ettei tuo ihminen ole sama johon se yhdistin, mutta kun keho kiihottuu ja panikoi yhtäaikaa. Oksettaa ja jähmettyy. Tärisee ja itkettää.
Työkaverini olisi hoitanut hommani, huomasi paniikkini, jos en olisi saanut kasattua itseäni, mutta en halua antaa paskalle valtaa. Tsemppasin itseäni ja sinnittelin lääkityksen voimalla tilanteen läpi. Silti vituttaa! Työkaverini puhui siedättämisestä samoin mieheni, kun kotona taas romahdin itkukasaksi. Joo olishan se fiksua, mutta…
Joo kun se olisikin noin helppoa. Jos olisi yksittäinen muistoon liittyvä tilanne niin varmaan onnistuisi, toimisikin. Mutta kun tämä haju liittyy joka helvetin kertaan. Ja jos nähtiin keskimäärin 2xviikko, niin vuodessa tulee likimain 100 kertaa ja kun tuo ”suhde” kesti 10 vuotta niin tuleepi noin 1000 kertainen vahvistus ja kun sitten sanotaan, että yhtä paskaa kokemusta vastaan tarvitaan vähintään kaksinkertainen määrä hyvää niin vaikka joka päivä altistaisin itseäni tuolle paskahajulle niin menisi noin 5, 5 vuotta, että tuo positiivinen altistus ylittäisi nuo negatiiviset mielleyhtymät, että tosi kannustavaa ja lohdullista!
Joo en ajattele noin negatiivisesti. Minulle on voitto se, että rauhoittavat sain nyt itse naamaan ja kykenin jatkamaan töitäni. Ilta onkin sitten mennyt viltin alla täristessä ja nukkuessa pois järjetöntä väsymystä. Äsken revin itseni koiran kanssa metsän reunaan ja nyt taas viltin alla. Itsearvostus taas lähellä nollaa ja joku tosi väsy puoli pinnassa. Viha pysyy pillereiden vaikutuksesta hyvin mietona. Aika lailla tylsiintynyt, ei vois vähempää kiinnostaa olo ja ärsyttää, kun tiedän, että tunnen muutakin mutten nyt tässä aivo sumussa saa niistä kunnolla kiinni.
