I hate this!
Voisiko tämän tyhmän pääni jotenkin vaihtaa, kiitos! En ymmärrä, mikseivät nämä idioottimaiset tunnereaktiot voi jo pikkuhiljaa loppua. Miten vitun tyhmä koiramainen ehdollistuminen minun kehossani on tapahtunut johonkin naurettavaan hajuun. Olen kuin Pavlovin koirakokeen koirat, pelkkä haju saa panikoimaan ja kehon reagoimaan itkulla ja tunnepaniikilla, vaikka järjen tasolla tajuan, ettei ole hätää. Vituttaa! Raivostuttaa! Eikö tähän helvetti ole mitään apua? Olen jo puhunut noista paskoista terapiassa. Olen tippunut tunnetasoilla. Eikä mitään apua! Grr. Raivostuttavaa!
Nytkin olisin kyllä voinut sanoa, että tuosta hajusta tulee minulle paha olo, että se muistuttaa minua vaikeista ahdistavista tilanteista, voisitko olla syömättä noita, kiitos! Mutta ei, kun en paniikilta ja häpeältä saa suutani auki. Järki pelaa, mutta suu ei reagoi. Mieheni kyllä huomasi hätäni ja haki rauhoittavan, jonka sitten sain kyllä alas ja hetken päästä oloni helpottui, mutta olis se voinut sanoa ääneen mitä tapahtui. Ei mua haittaa jos joku tietää. Enemmän mua ahdistaa ja hävettää tämä salailu ja etenkin oma kykenemättömyyteni aikuisena sanoa, että joo minulle tietyt hajut aiheuttavat pienen paniikin, mutta ei hätää se meni jo ohi. Mutta ei. Ei löydy täältä tuon vertaa aikuista. Joo oltiin siis kylässä ihmisillä, joita en entuudestaan tuntenut. Olisin ehkä onnistunut toimimaan fiksummin, jos oltais oltu tutumpien ihmisten luona. Olisin ehkä onnistunut puhumaankin. Vittu. En halua olla tämmöinen. Haluan olla normaali. Reagoida normaalisti. Vihaan tätä!
Miten itsensä voi pois ehdollistaa jostakin? Tekisi mieli ostaa vaan rasiatolkulla noita vitun pastilleja ja pyytää jotakin syömään niitä putkeen ja hönkäilemään nenäni edessä niin kauan, että vaan menee ihan yli. Kai se paska olo joskus loppuisi. En mä siihen varmaan kuolisi. Oksennus voisi tulla, mutta so what. Vai voisinko seota kokonaan? Voisinko mennä ihan jumiin? Voiko paniikki laukaista jonkun psykoosin? Voisiko tuollainen vaan pahentaa asiaa? Pitää kysyä terapeutilta, miten tuota haju herkkyyttäni voitaisiin turvallisesti käsitellä, jotenkin pois altistaa niin, ettei ainakaan pahene tai saa minua ihan sekaisin. Kai tuollaiseenkin jotain keinoja on. Ärsyttää! En halua reagoida näin! Tuo haju on syöpynyt minuun johonkin hyvin syvään, enkä itse osaa tuota tuon hajun aiheuttamaan automaattista kauhureaktioita mitenkään fiksulla tavalla käsitellä. Se saa minut pettymään itseeni. Saa minut turhautumaan kaikkeen. Tulee olo, ettei terapiastakaan ole mitään apua, kun edelleen reagoin noin. Samalla tajuan, että ehkä tuosta en voi päästä kokonaan eroon. Ehkä minun olisi vaan hyväksyttävä, että minulle tuo haju on yhtä kuin paniikki ja minun olisi vaan opittava sietämään tuo. Opittava rauhoittumaan ja olemaan tuosta reaktiostani huolimatta armollisempi itselleni. Sille on syy. Se ei tule tyhjästä. Se on minussa vahvana, enkä ehkä koskaan opi sitä täysin torppaamaan tai sietämään. Lässyn lää. Tämmöistä itseterapeuttista paskaa yritän itselleni syöttää. Joo ja kyllä joku minussa oikeasti noin tuntee ja ajattelee!
Kuulostaa tosi hankalalta! Kaikkea vaan ei voi hallita jne.. Mutta älä kuitenkaan ihan kokonaan luovu toivosta – kun kroppasi on automaattisesti reagoinut tuolla tavalla jo kymmenet vuodet lapsesta saakka, niin olisi kai aika ihme jos muutaman vuoden terapia tuota reaktiota vielä muuttaisi. Sama kuin uuden kielen oppimisessa, ei pari vuotta ranskan kurssilla riitä sujuvan ja soinnukkaan ranskan puhumiseen, aivot ja korvat täytyy opettaa uudelleen.. Mutta mahdollista se on, kun on oikeat apukeinot sekä motivaatiota opettaa aivojaan ja tekee sitä riittävän pitkään! Et siis liene mitenkään toivottomassa tilassa, vaikka ärsyttävässä ja hankalassa kyllä.. Zemppiä 🙂
Kiitos tsemppauksesta, välillä vaan turhauttaa ihan pirusti. Sitä kun oikeasti haluaisi olla ”normaali” reagoida aina fiksusti ja filmaattisesti. Tahtoisi jo olla ”selvinnyt” ja ”yli” kaikesta menneistä painolasteista. Ärsyttää, kun tahtomalla ei saa järkeä ja tunteita toimimaan harmonisesti yhteistyössä.
Joo, tajuan kyllä hyvin ärsytyksen! Tahtominen ei tosiaan auta heti tässä ja nyt pätkän vertaa… Mutta ehkä motivoi pitkällä tähtäimellä 😉
En muuten pääse enää foorumille, on ilmeisesti kuollut se uusi versio – huomautin kyllä ylläpitoon ennenku kokonaan kuoli mutten tiedä menikö perille. Mua ehkä ärsyttää että kaikki tuki mitä onnistun vaivalla itselleni hankkimaan tuntuu häviävän savuna ilmaan.. Mutta periksi en minäkään anna! 🙂
Joo ei mullakaan tuo foorumi aukea(jos tarkoitat t&d foorumia?) eikä ylläpito vastaa viesteihin. 🙁 Toivottavasti on joku tilapäinen häiriö, on kyllä ollut jo useamman päivän epäkunnossa. Joo tiedostan ettei tahtominen auta, mutta silti kovasti vielä yritän jollain järkitasolla tätä tyhmää prosessia hallita! Epätoivoista, joo!