jumitus
Pää jumittaa ja pahasti. Mä en pysty ajattelemaan järjellisesti. Pakko yrittää kirjoittaa. Saada jotain tolkkua tähän tunnepuuroon. Joku minussa huutaa, ettei tahdo olla kiltti. Ei vaan tahdo. Fyysisesti järkky olo. Puoliksi turta ja tunnoton, puoliksi inhon vallassa. Sormet vähän tönkköinä yritän kirjoittaa, vaikka tekisi mieli repiä kädet irti. Mä en saa kiinni tästä olosta. Tai joku muka minussa saa, mutten tahdo. En halua tuntea. En halua. En halua tietää mitä, muka tunnen. En halua. En suostu tähän. Mä en tahdo tuntea tätä paskaa. Vittu. Mä en halua mitään. Mä haluan tän tyhmän olon pois ja mä haluan lakata tuntemasta, etten tahdo olla kiltti. Kun samalla joku minussa kovasti tahtoo olla kiltisti ja tehdä nyt kiltisti sille annetun kotitehtävän, mutten saa tätä vitun ahdistavaa ristiriitaa loppumaan enkä saa tätä tunnetason jotain jumitus johonkin menneisyyteen helpottumaan. Mua vittu sattuu! Mua sattuu ihan saatanasti masuun ja mä tiedän järjellä, ettei se ole edes nyt mahdollista. Mä en kestä tätä. Mä en jaksa selvitä ja kasata itseäni ja päätäni. Joku minussa haluaa luovuttaa. Miksen voi vain seota lopullisesti? Miksi mun pitää olla jollain tasolla samalla niin helvetin tietoinen siitä, että kyllä tämä helpottaa, että selviän tästäkin? Vittu, mä en halua olla niin hemmetin järkeväkin tän kaiken paskan keskellä. Pikkuinen minussa ei siis tahdo olla kiltti. Joku isompi kyllä tahtoo, kun tää ei oo nyt paha asia ja tämä kaikki vituttaa minussa tätä vastustavaa puolta, mikä taas jonkun tason minussa ylirauhalliseksi äidilliseksi tyynnyttelijäksi, mikä taas vituttaa yksin pärjäävää puolta, jonka mielestä tämä kaikki paska pitäisi vain haudata kauas mielen sopukoihin. Ja sitten on tämä analyyttinen puoli, joka tykkää analysoida tätä mieleni sisäistä kaaosta ja josta on kovin kiinnostavaa, miten pääni toimii ja sitten vielä paska kehoni joka elää omaa menneisyyteen jumittunutta elämäänsä, jota en voi hallita. Enkä halua sietää.En halua tuntea. En halua hyväksyä. Helppoa tämä, vitun sairas prosessi. Kuka minussa halusikaan terapiaan selvittämään päätään? Voisiko nostaa nyt käden ylös? Olisi kiva itsekin muistaa, miksi vitussa kuvittelin tämän voivan minua auttaa. Juu, pikkuisen ahdistuneen kaoottinen olo!
