Korjaavat suhteet
Aikuisenakin voi löytää ihmissuhteita, joiden avulla pystyy paikkaamaan lapsuudessa syntynyttä tunnevajetta. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa itsensä uudelleen rakentamista. Yllättäviltäkin tahoilta voi löytyä uusia välittäviä ja eheyttäviä ihmisiä, joiden läsnäolo, lämpö ja myötätunto parantavat syvälle sydämeen syntyneitä vaurioita.
Ystävä, elämänkumppani, appivanhemmat, työkaverit ja joskus aikuistuttuaan jopa omat lapset voivat auttaa korvaavien hyvien elämänkokemusten saavuttamisessa. Ei lapsuuden traumoja kannata pitää syynä loppuelämän ”pilalle” määrittelemisessä. Ne ovat vaikeuttaneet ja vaurioittaneet tuota kasvu- ja kehityskautta, mutta aikuisena minulla on valta ja mahdollisuus itse muuttaa elämäni suuntaa. Minulla on käytössäni runsaasti erilaisia keinoja toipumisen ja eheytymiseni tukemiseen.
Minulla on rohkeutta puhua kokemuksistani ja siten saan ulkopuolista näkökulmaa, johon voin peilata omia osin lapsentasolle jääneitä ajattelumallejani. Pystyn tarkastelemaan kokemuksiani ulkopuolisena aikuisen silmin. Löydän sanoja teoille ja tunteille. En ole enää täysin niiden vallassa vaan tunnistan niiden lähtökohtia ja osaa hallita esimerkiksi yllättävästä kosketuksesta nousevaa ahdistusta. Tiedostamalla pelon kuuluvan menneisiin kokemuksiin saan rauhoitettua itseäni ja voin opetella erilaista reagointi tapaa. Tämä prosessi on hidas, mutta onnistumiskokemusten kautta se antaa hallinnan ja itseluottamuksen tunnetta.
Minulla tärkein auttajani omien rajojen löytämisessä on ollut mieheni, joka on kärsivällisesti rohkaissut minua asettamaan rajoja kosketukselle. Hän on lohduttanut, silloin kun en ole onnistunut ja ahdistus on saanut vallan. Hän on ollut herkkä ja opetellut huomaamaan minun pienetkin muutokset, joilla pyrin ulkoistamaan itseni ahdistavista hetkistä ja hän on auttanut minua palautumaan takaisin läsnäolevaksi – takaisin nykyhetkeen. Hän on siedättänyt minua turvalliselle kosketukselle. Olen alkanut pikkuhiljaa sietää kehoani ja hyväksymään sen tuntemuksia ja reaktioita.
Appivanhemmiltani olen saanut välittävää aikuisen vanhemman mallia, jonka turvin on ollut helpompi kuunnella ja reagoida rauhassa omien lasteni tarpeisiin. Heidän kauttaan olen oppinut rajojen asettamista lapsille. Heitä kunnioittamalla olen saanut turvaa ja tukea.
