Rauhan etsimistä
Joku minussa kaipaa nyt kovasti tasaisuutta tämän hirveän kaaoksen vastapainoksi. Joku minussa on vahva ja tasapainoinenkin ja tunnen sen nyt taas pyrkivän lähemmäs pintaa. Se kokee omaa voimaansa ja haluaa ottaa ohjat käsiin. Se on kyllä myös sellainen kaikkia auttamaan pyrkiviä tahoja pois työntävä. Se kokee olevansa vahvimmillaan täysin yksin, omillaan. Se on minussa hyvin taistelutahtoinen,selvänäköinen, mutta tunteet sivuuttava puoli. Se on tavallaan kylmän viileä kaiken suhteen. Tämä osa minua on nyt ollut pitkään piilossa, kun olen haahuillut kaikkien muiden tuntevampien puolien välillä. Tämä lohikäärmetyttö puoleni osaa pitää kaikki tunnetasot hyvin kontrollissa. En usko antavani tämän ottaa minussa kokonaan valtaa, mutta on kiva tunnistaa tämänkin läsnäolo. Tämä on tasaisempi kuin vihainen teinini. Tällä puolella ei ole tarvetta purnata tai purkaa mitään angstejaan. Tämä on hyvin hyväksyvä ja elämää kuitenkin odottavakin puoli. Tämä on minussa sellainen ”vanha ja viisas” puoli, joka osaa ymmärtää elämään liittyvien tunteiden hetkellisyyden. Tämä ymmärtää ajatusten ja tunteiden olevan kuin pilviä taivaalla, jotka lipuilevat ohitse, vaikka olisivatkin hetkittäin myrskyisiä tai toisaalta paahteisetkin jaksot vaihtuvat toisinaan kylmiin, sateisiin kausiin. Tälle tasolle minussa kaikki on selkeää ja tämän olotilan pääasiallisin tunne on rauhallisuus! Pitää nauttia tästä sen aikaa kun kestää, ennen seuraavaa ahdistuskierrosta! 😊
