Liikkumalla mieli virkeäksi!
Jippii, vihdoin koipeni kesti lyhyen juokulenkinkin. Sitten vielä kunnon teho treeni puolapuilla ja johan heräsi vanhat kerrankin mukavammatkin muistot harkoista henkiin. Hyvä euforinen olo, kun hallitsee kehonsa ja sen liikkeet. Ihana rentouttava väsymys kunnon fyysisen suorituksen jälkeen. Pää ei jaksa kelata mitään, kun koko kroppa on loppuun kulutettu. Pitkästä aikaa rento olo.
Mukavaa uskaltaa olla ihmisten keskuudessa yhä näkyvämmin kaikkea mitä olen. En enää koko ajan ole jotakin vain iloista. En enää yritä miellyttää kaikkia vaan olen aidommin sellainen kuin tunnen kulloinkin olevani. Usein se on jotakin hyvin pikkuista, mutta se ei haittaa. Saa olla. Saan olla pikkuinen, kun en ole sitä koskaan voinut oikeasti olla. Huomaan sisäisen kiukuttelevan kolmivuotiaanikin rauhoittuvan, kun se on saanut näkyä ja kuulua. Huomaan yhä vähemmän kadottavani aikaa. Vaikka tunnetasoni muuttuilee, on tietoisuus yhä jatkuvammin läsnä eritasoilla. Ne eivät ole enää ihan irrallisia vaan jotenkin olen yhä enemmän tietoinen niiden kaikkien tunteiden todella kuulumisesta minulle. Tällainen kuulostaa varmaan normaaleista ihmisistä kummalliselta, mutta minulle tämä on riemuvoitto. Todellinen edistysaskel!
