Voimaantumista
Parempi päivä. Koen intoa ja halua olla tuhlaamatta kallisarvoisia elinhetkiäni märehtimiseen ja itseinhoon. Joo on ne taustalla, en irtoa niistäkään enää täysin, mutta näen juuri nyt myös mahdollisuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Asioita, joita haluan oppia. Asioita, joita haluan vielä tehdä. Asioita, joihin haluan keskittää energiaani. Valinnan mahdollisuuksia on valtavasti. Maailma on täynnä kiinnostavia kohteita, joista voin pyrkiä oppimaan. Voin kehittää itseäni ihmisenä. Voin antaa muille aikaani ja jakaa heidän maailmaansa saaden näin myös arvoa omalle elämälleni.
Nyt tärkeintä on luoda omille lapsilleni hyvät eväät elämään. Miten osaan opettaa heille syvempää näkemystä elämään? Haluan opettaa heidätkin ajatteleviksi ja kokonaisuutta hahmottaviksi yksilöiksi, joille tärkeää on muidenkin hyvinvointi. Ihmisiksi joita ilahduttaa toisen onnellisuus, mutta miten sellaista opetetaan? Isomman lapseni kohdalla näen omia virheitäni. En ole ollut sellainen äiti kuin olisin toivonut. Olen ollut nuori ja opetellut, olen tehnyt virheitä. Ollut liian lepsu ja yrittänyt paikata välillä erossa oloa liikaakin. En ole opettanut tarpeeksi itsensä arvostamista. En ole kehunut tarpeeksi. En ole rajannut tarpeeksi. Pienemmän kanssa on helpompaa olla vanhempi. Isomman kanssa huomaamattani olen sortunut yrittämään olla kaveri. En tunne lapsiani niin hyvin kuin toivoisin. Minulla on omat olettamukseni. En puhu heidän kanssaan tarpeeksi. En keskity tarpeeksi. Olen liian usein omissa ajatuksissani. Haaveilen liian isoista kuvioista ja menetän hetkiä, joita en saa takaisin. Minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä tämän hetken tärkeimpään tehtävääni – äitiyteen.
Haluan estää lapsiani joutumasta käyttämään suurta osaa aikuisuudestaan minun edesauttamieni haavojen parantamiseen. Vanhemmuus on vaikea ja arvokas tehtävä. Se on tärkein rooli, minkä ihminen voi elinaikanaan saada. Sillä on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen, millaisia lapsia tänne kasvatamme. Mitä heille opetamme ja miten heitä kohtelemme. Viattomuuden suojeleminen ja arvostaminen kertoo omista arvoistamme ja kypsyydestämme. Vanhemmuus kasvattaa. Se on molemminpuolinen prosessi, jossa liiallinen ylemmyys ei ole sen parempi kuin liiallinen tasavertaisuuskin. Miten ollaan vanhempana alistamatta? Miten ohjataan kunnioittaen ja itseluottamusta vahvistaen?
