väsynyt
Nyt väsyttää. En jaksaisi. Ja tiedän, että joku minussa jaksaa kyllä. Ymmärrän äitiäni paremmin. Hän oli jumissa myös. Hän ei nähnyt muuta tietä ulos. Häneltä puuttui nämä muut puolet, jotka minulla haukkuvat tälläisia ajatuksia itsekkäiksi. Minulla ei ole oikeutta edes haaveilla helpotuksesta. Minun osani on kärsiä. Elämä on kärsimystä. Ehkä makselen nyt entisiä karmavelkojani tai jotain muuta yhtä sekoa. Se on ainoa järki tähän nykyiseen tilanteeseen. Joo en usko tuohonkaan malliin. En usko enää mihinkään muuhun kuin epäoikeudenmukaisuuteen ja siihen, että elämä on pääsääntöisesti paskaa, mutta silloin tällöin saamme pilkahduksia kivoista jutuista, jotta jaksamme täällä orjan lailla suorittaa osuuttamme yhteiskunnan hyväksi. Samalla kun toiset nautiskelevat muiden yläpuolella vain siksi, että heillä on ollut parempi onni matkassa. Kenties rikkaat vanhemmat ja työ josta täysin epäoikeudenmukaisesti maksetaan huomattavasti toisia korkeampaa palkkaa.
Yleisvitutus tuostakin. Miksi palkkatasoa ei määritellä esim 5 tonnin välille? Ei kukaan ansaitse mitään 10 tonnin kuukausi palkkoja. Ei kenenkään panos, ole niin paljon toisen työtä arvokkaampi. Ei vaan ole. Jokaista työtä tarvitaan ja pitäisi arvostaa liki yhtälailla. Jokaisella tulisi olla mahdollisuudet suht samantasoiseen elämään. Joo tämä on utopistista ajattelua täällä itkekeskeisten narsisti persoonien hallitsemassa yhteiskunnassa, mutta niin oikeustajuni mukaisesti kuuluisi toimia.
Elämä ei ole reilua. Ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan. Se on vaikeaa hyväksyä. Olen kyvytön sopeutumaan tähän ajatukseen. Siksi kärsin. Mutta minäkin olen itsekäs, omaan napaan tuijottava ihmispeto, jolla ei ole oikeutta valittaa tai kuvitella olevansa parempi kuin nuo valtaa pitävät ahnert paskat. Itse olisin samassa asemassa varmasti samanlainen. Kuvittelen useinkin olevani muut huomioon ottava ja empaattinen. Paskanmarjat. Kuvottava itsekäs valittaja minäkin vain olen. Inhoan itseäni. Vihaan itseäni.
