v-tutus
Olisit tyytyväinen, kun ei tarvi mennä töihin, joo, kun osaisinkin. Tätä kuulen nyt kun olen saikulla tuon koipeliinini takia. Joo paikallaan olo ei satu, mutta kun yritän liikkua niin jomotus iskee samantien ja lääkkeitä en jääräpäänä tahdo syödä. Sitäpaitsi tyhmä lekuri ei voinut kirjoittaa vaan perusburanaa jota pyysin. Ei laittoi jotain hemmetin panacodeja muka tehokkaampia. No mulla ainakin päähän vaikutti niin että ahdistus moninkertaistui samantien kun tunsin, että pää on pöhnässä enkä hallitsekaan itseäni täydellisesti. Eli mulle nää päähän vaikuttavat lääkkeet ovat täys vikatikki. Ahdistus kasvaa, vaikka pitäisi käydä toisin.
Muuten vaan ottaa pattiin. En jaksa olla ja möllöttää. Vietän aikaa koneella ja turhaudun entisestään. Miten ihmeessä ihmiset jaksavat kotona oloa? Mä en kestäisi mitään pitkiä saikkuja tai työttömyyttä kovinkaan hyvin. Ilmoittautuisin varmaan mihin tahansa puskien putsaus kerhoon, että saisin jotakin puuhaa itselleni. Nyt olen piirtänyt, kirjoittanut, pölöttänyt puhelimessa ja silti koko ajan tarve puuhata jotakin. Kaipaan fyysistä rasitusta! Laiskistuttaa, tylsistyttää tämä lorvailu. Jos edes aurinko paistais niin voisin löhötä siinä. Joo vali vali. Tyhmää tämäkin. Nyt vaan tahdon marmattaa turhista pikkujutuista. En saisi. Pitäisi olla tyytyväinen. Pitäisi olla iloinen. Pitäisi nauttia hetkistä ja kyetä olemaan onnellinen. Kuka sitä aina osaa ja jaksaa. Sekin on rasittavaa välillä.
Olen vihainen terapeutillenikin sen lomasta. Ei terapeutit saa lomailla. Kaipaan sen rauhallista läsnäoloa, mistä voin imeä itsellenikin tasapainoista oloa. Nyt pitäisi löytää itsestäni tuo tyyni ja seesteinen olo, enkä saa siitä kiinni. Tyhmää!
