Juhannus mieltä
Yritän kovasti saada itseni irti kaikesta kurjuudesta ja nostattaa omaa juhannusmielialaani. Sateinen sää ei harmita, mutta omat tunteet käyvät vielä melkoista vuoristorataa. Terapeutti lomailee ja se on minussa jollekin pienemmälle puolelle sama kuin hylkääminen. Järjellisesti osaan olla tyytyväinen itsekin tästä tauosta ja tiedän, että saan kyllä itsenikin lomatilaan. Jotenkin vain olen nyt juuri päässyt osin irti puhumattomuuden muuristani ja uskaltanut yhä enemmän avata ja sanoittaakin pienen tunteitani, niin pelkään vetäytyväni takaisin yksinäisen vahvan selviytyjän kuoren taakse. Jollain tasolla tahdon mielenosoituksellisesti hylätä tämän koko prosessin tähän. En enää tarvitse mitään, ei minulla ole enää mitään ongelmaa. Olen jo sinut kaiken kanssa. Joo, paska lapsuus, mitä siitä. Annetaan olla, unohdetaan. Voi kunpa se olisikin noin helppoa. No mutta nyt on aika antaa itselleni lupa nauttia muutamasta vapaa päivästä niin töistä kuin ajattelustakin!