Laiskiainen
Minua vaivaa näin laskiaisena laiskiaisfiilis. Jotenkin väsynyt olotila ja kauniista säästä huolimatta sellainen vähän alavireinen tunnelma. Kaikki on hyvin ja mukavia asioita on tapahtunut, mutta en osaa ja uskalla iloita-nauttia. Minulla alkaa kaivaa mieltäni pelko ja epävarmuus siitä,,koska asiat taas kääntyvät päälaelleen. Mikä on tämän hyvän hinta? Minun on helpompi olla silloin, kun huonot asiat ovat vallalla. Se on tutumpaa ja turvallisempaa. Hyvät vaiheet saavat minut pelkäämään, mikä paha huomisessa odottaa. En usko hyvään ja sen jatkumiseen pidempiä aikoja elämässäni. Tiedostan kyllä tämän ajattelumallini typeryyden. Miksi minä en muka saisi joskus nauttia hyvistä hetkistä elämässäni? Miksi minullakin ei voisi olla joskus edes pidempään tasainen ja turvallinen elämänvaihe? Joku minussa tuntee, etten ansaitse samaa kuin muut. Että olen paha. Että olen tuomittu kahlaamaan elämäni läpi kokoajan selviytyen. ja vaikka kuinka yritän järjellä itselleni vakuuttaa, ettei nämä pahimmat olettamukseni ole realistisia, en silti osaa rentoutua ja antaa itseni huolettomasti nautiskella hyvästä tämän hetkisessä elämässäni. Se on surullista!
