Vaikea päivä
Tänään on ollut taas hankalampi päivä. Ahdistus koko ajan taustalla. En yritä torjua sitä, mutta tuntuu ettei se helpota. En saa oikein kiinni siitä, mitä tahtoisi kertoa, mutta yhdistän sen tuonne teiniaikaan. Myrtin, eli mykän teinitytön vaiheeseeni, jolloin olin sellainen aavistus goottityylinen ja jollain tasolla elin pimeydestä ja varjoista. Rakastin taidetta ja kirjoitin paljon runoja, englanniksi tietysti!
Olen yrittänyt tehdä juurrutus harjoituksia, joissa keskitytään tähän hetkeen. Listannut ympärillä näkyviä asioita, kuuluvia ääniä, haisevia tuoksuja. Olen keskittynyt hengityksen tasaamiseen ja kehon tuntemiseen tuolia vasten. Olen antanut itselleni tilaa ja ollut pienenä peiton alla, mutta ei oikein tunnu auttavan. Olen kyllä tietoinen nykyhetkestä tämä toinen tunnetila on vaan yhtaikaa läsnä. Vie energiaa ja imee iloa ja valoa muuntaen sen painostavaksi mustaksi ahdistukseksi. Tiedän kyllä, että tämäkin menee ohi. Luotan omaan vahvuuteeni palautua taas ”normitilaan” , silti tunnen tavallaan pettymystä itseäni kohtaan. Luulin, että pystyn jo paremmin hallitsemaan ja kontrolloimaan tunnetilojeni voimakkuutta ja kestoa. Miksei järjellä voi hallita tunteita?
Gothic girl loves the shadows of the evil,
Breaths the dust of the burning hore inside of her.
She embraces the scars of the devil.
For her the black represents the light
and the daylight burns her alive.
She celebrates the death and enjoyes the pain.
Never feeling shame, of her dark nature,
she keeps her head up high, and dreams
that she can fly with the crows on the sky.
In the darkness of the night,
she feels she is alive!
