Juhlia takana ja edessä
Kevät on yhtä juhla aikaa ja nyt viimekerrasta viisastuneena olen pitänyt itseni vesilinjalla ja olen oikeasti nauttinut mukavasta tunnelmasta ja ihmisten kanssa keskusteluista. Ahdistus tuntuu liki koko ajan taustalla, mutta yritän sietää sitä järkevämpien keinojen avulla. Olen yrittänyt puhua ja saanutkin jonkin verran sanoitettua sen alkusyitä. Itseinho ja viha sekä tunne, etten saa puhua on edelleen vahva, mutta sitkeästi sysään niitä syrjään ja pikkuhiljaa avaan häpeäni alkusyitä ja vaikutuksia nykyisyyteen.
Tunnen itseni usein pikkuiseksi ja itkuherkkyys hävettää, mutta koitan hyväksyä tuonkin puoleni tarpeen tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yritän olla sättimättä itseäni tunteistani. Se on vaikeaa, mutta jonkin verran jo osaan höllätä. Uskallan myöntää entistä paremmin tarvitsevani tukea ja apua lapsuus ja nuoruus vuosien kokemusten käsittelyyn. Ne ovat jättäneet jälkensä ja vaikka kuinka yritän sen kieltää, en vain omin avuin saa niitä pois. En vain pysty unohtamaan, joten jospa sitten puhumalla viimein saisin jonkunlaisen rauhan. Ehkä mieleni jollain lailla pystyisi yhdistämään järjen ja tunnepuolen tai ainakin niiden välinen ristiriita voisi kaventua, jos ulkopuolinen toimii peilinä ja auttaa minua tunnistamaan omia kehäajattelumallejani. Tämä kaikki on iso ehkä, mutta toivo on herännyt.
En ole hajonnut häpeäni alle, vaikka hetkittäin on tuntunutkin, etten enää koskaan halua avata suutani. Tunnepaniikit ovat olleet voimakkaita, mutta niistäkin olen selvinnyt. Ehkä ne eivät teekään minusta ihan niin epänormaalia, mitä olen aina luullut. Ne ovatkin ehkä jopa normaaleja reaktioita epänormaaleiden kokemusten vastareaktioina. Silti ne hävettävät. Minä haluan oppia paremmin hallitsemaan niitä. Kyllä minä tiedän, ettei minulla nyt ole mitään hätää. Kukaan ei ole minua enää satuttamassa tai tekemässä pahaa. Silti aika ajoin paniikki saa vallan. Looginen ajattelu katkeaa, kun tunnereaktio käynnistyy ja siksi välttely menetelmä on toiminut melko hyvin, mutta kun ulkopuolisia ihmisiä ei voi hallita ja kaikkia trikkereitä ei voi välttää. 🙁
Tarvitsisin jonkun pikakeinon nykyhetkeen palautumiseen takauman iskiessä. Toivottavasti keksin sellaisen. Lisähäpeän määrä minimoituisi pikkuhiljaa. Saisin tunteen itseni hallitsemisesta. Se olisi varmasti ihana tunne!
