Rajaton
Jotenkin sitä aina kuvittelee, että iän myötä järkiintyy ja oppii pitämään rajansa, mutta kun niitä ei oppinut pitämään nuorempana ei nytkään tahdo edes huomata milloin olisi aika lopettaa. Nyt puhun siis juomisesta. Kerran alkkis aina alkkis. Niinhän se kait menee. Minä en voi juoda lainkaan. Tiedän sen kyllä, mutta kun aloitan unohdan sen samantien. Eli minä sorruin viikonloppuna ja nyt lähden taas nollapisteestä. Vituttaa, kun ihmiset jotka eivät ymmärrä alkon voivan olla ongelma vaan nauravat. Hyvä kun kerrankin nollasit päätä. Eihän tuo nyt mitään jos joskus juo. Ethän sä kosjaan ota mitäs tuo nyt haittaa.
Mua haittaa. Minulle tulee paha olo. Ahdistus ja nuoruus muistot vyöryy päälle. Ei minulle alko toimi rentouttavana kivana juttuna. Minä osaan pitää hauskaa selvinpäin. Juodessa vaan haluan kuolla. Haluan vetää lopulliset kännit. En osaa lopettaa kun aloitan. En huomaa humaltumista enkä enää välitä mistään. Niin kauan kun tarjoilu pelaa minuun uppoaa. Raja tulee vastaan sitten kun ei mahdu enempää ja oksennan ulos sen mikä tulee ja sammun. Tosi järkevää. En halua olla tuollainen. En siis voi ottaa edes sitä ensimmäistä. Minun on muistettava se! Minä olen entinen alkoholisti ja nyt täytyy olla absolutisti etten sorru vanhoihin kaavoihini. Häpeästä selviän kyllä. Kännistä en välttämättä. Minä haluan pitää itsestäni huolta, en tuhota tietoisesti lisää.
Tämä vaan kertoo, että voin huonommin kuin haluan itselleni myöntää. Jos oloni olisi hyvä, en olisi juonut. En edes muiden painostuksesta. Nyt halusin välttää kyselyt, miksi en juo. Ajattelin, että pystyn ottamaan vain yhden. En pysty. Tahdonvoimani katoaa kurkusta alas samaan tahtiin viinan kanssa. Se ei ole tekosyynä tyhmyydelle. Minun pitää olla vahvempi, sillä kukaan ei voi minua pakottaa juomaan. Minä sorrun ihan itse. Sorrun silloin kun paha olo saa vallan. Silloin kun mikään ei tunnu miltään ja keinot tunteiden käsittelyyn ovat lopussa. Tarvitsen uusia keinoja, sillä tätä en halua!
